Kasvatustieteet:yksinyrittäjyys
yksinyrittäjyys
| yksinyrittäjyys |
Määritelmä
Yksinyrittäjyys viittaa itsenäiseen liiketoiminnan harjoittajaan, joka toimii yrittäjänä yksin. Erityisesti yksinyrittäjiä toimii ammatinharjoittajina, yksityisinä elinkeinonharjoittajina (ks. yksityinen elinkeinonharjoittaja) ja freelancereina (ks. freelancing).
Selite
Yksinyrittäjyys voi toimia merkittävänä itsensä työllistämisen keinona ja yrittäjyyden mahdollistajana. Yksinyrittäjyys on myös usein yksinkertaista yritystoiminnan organisoinnin suhteen. Yksinyrittäjiä onkin paljon ja heillä on suuri merkitys uusien yritysten syntymiselle (Gartner & Shane, 1995). Kuitenkin yksinyrittäjyyteen liittyy sellaisia näkemyksiä ja käsityksiä, jotka voivat olla yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta toimimattomia. Erityisesti tällaisia ovat uskomus siitä, että yrittäjät ja niin sanotut ”ei-yrittäjät” ovat oleellisesti erilaisia ja toisaalta yrittäjät keskenään samanlaisia ja että yksilöön liittyy sisäsyntyisiä yrittäjämäisiä ominaisuuksia tai piirteitä (Gartner, 1985; Johannisson et al., 1998). Tällainen näkemys voi luoda käsityksen, että toiset ovat luotuja yrittäjiksi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella, mikä ei tue yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita tai toteutusta. Lisäksi yksinyrittäjyyden painotus voi johtaa ryhmän tai tiimin merkityksen aliarvioimiseen.
Yleensä yrittäjyys nähdään yksilöön liittyvänä ja individualistisena ilmiönä (Berglund & Johansson, 2007; Brennan et al., 2005). Tutkimuksissa analyysitasona käytetään yleensä automaattisesti yksilöä (Davidsson & Wiklund, 2001; Plaschka & Welsch, 1990) ja keskitytään yrittäjämäiseen yksilöön (Johannisson et al., 1998; Low & MacMillan, 1998) olettaen, että yrittäjyys määräytyy tämän ”ei-yrittäjistä” selkeästi eroavan yksilön perusteella (Berglund & Johansson, 2007; Gartner, 1985). Tällainen yksilökeskeisyys siirtyy myös helposti yrittäjyyskasvatukseen (Laukkanen, 2000). Nykyään on kuitenkin alettu huomata, että merkittävä osa uusista yrityksistä perustetaan kahden tai useamman henkilön ryhmässä tai tiimissä (Davidsson & Wiklund, 2001; Harper, 2008; Kamm et al., 1990; Loane et al., 2007).
Yleensä yrittäjyys nähdään yksilöön liittyvänä ja individualistisena ilmiönä (Berglund & Johansson, 2007; Brennan et al., 2005). Tutkimuksissa analyysitasona käytetään yleensä automaattisesti yksilöä (Davidsson & Wiklund, 2001; Plaschka & Welsch, 1990) ja keskitytään yrittäjämäiseen yksilöön (Johannisson et al., 1998; Low & MacMillan, 1998) olettaen, että yrittäjyys määräytyy tämän ”ei-yrittäjistä” selkeästi eroavan yksilön perusteella (Berglund & Johansson, 2007; Gartner, 1985). Tällainen yksilökeskeisyys siirtyy myös helposti yrittäjyyskasvatukseen (Laukkanen, 2000). Nykyään on kuitenkin alettu huomata, että merkittävä osa uusista yrityksistä perustetaan kahden tai useamman henkilön ryhmässä tai tiimissä (Davidsson & Wiklund, 2001; Harper, 2008; Kamm et al., 1990; Loane et al., 2007).
Erikieliset vastineet
| individual entrepreneurship | englanti (English) | |
| solo entrepreneurship | englanti (English) | |
| single entrepreneurship | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
YVI-sanakirja, BerglundK&JohanssonW2007, BrennanC&WallP&McGowanP2005, DavidssonP&WiklundJ2001, GartnerB1985, GartnerB&ShaneA1995, HarperA2008, JohannissonB&LandströmH&RosenbergJ1998, KammB&ShumanC&SeegerA&NurickJ1990, LaukkanenM2000, LoaneS&BellD&McNaughtonR2007, LowB&MacMillanC1988, PlaschkaR&WelschP1990
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Kasvatustieteet:yksinyrittäjyys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvatustieteet:yksinyrittäjyys.)