Kasvatustieteet:osuuskunta
osuuskunta
osuuskunta |
Määritelmä
Osuuskunta sisältyy yhtiömuotoihin ja on yhteisö, jonka jäsenmäärää tai osuuspääomaa ei ole ennalta määrätty (perustajia on kuitenkin oltava vähintään kolme). Osuuskunnan tarkoituksena on jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita. Osuuskunnan yleisenä tavoitteena on synnyttää markkinoille useiden pienten erillisten, mutta yhteisen päämäärän edussa toimivien yrittäjien markkinavoima. Yritystoiminnan tavoitteet ja toimintatavat päätetään demokraattisesti etukäteen sovittujen periaatteiden pohjalta siten, että yhteisesti omistetulla ja yhteiseen lukuun harjoitettavalla yritystoiminnalla tavoiteltu hyöty jakaantuu omistajajäsenille suhteessa jäsenpanokseen eikä tehtyyn pääomasijoitukseen. (Osuuskuntalaki; Villa et al., 2007)
Selite
Osuuskunnat jaetaan kuluttajaosuuskuntiin (esimerkiksi osuuskauppa), palveluosuuskuntiin (esimerkiksi osuuspankki), tuottajaosuuskuntiin (esimerkiksi osuusmeijeri) sekä työosuuskuntiin (esimerkiksi siivousosuuskunta), jossa jäsenen panoksena on suoritettu työpanos. Kuluttaja- ja palveluosuuskunnissa jäsenpanos syntyy kuluttajan ryhtyessä osuuskunnan palveluiden tai tuotteiden kuluttajaksi, tuottajaosuuskunnassa jäsenpanos muodostuu osuuskunnalle toimitetuista raaka-aineista ja työosuuskunnassa puolestaan jäsenen työpanoksesta. (Osuuskuntalaki) Organisaatiomuodon valinta on yksi merkittävistä päätöksistä, joita aloittava yrittäjä joutuu tekemään ja jolla on vaikutuksia yrityksen tulevaan toimintaan (Lamoreaux, 1998). Osuustoiminta on sekä perinteinen että yhä suositumpi yhtiömuoto (Bonin et al., 1993; Nilsson, 1994; Spear, 2006). Osuuskunnat ovat myös kehittyneet merkittävästi esimerkiksi kasvattamalla kokoaan ja omaksumalla uusia toimintatapoja (Ollila, 1994). Osuuskunta voi tarjota merkittäviä etuja sekä toimivia ajattelu- ja toimintatapoja yrittäjyyteen. Osuuskunta onkin ainutlaatuinen sosiaalinen järjestelmä ja ryhmä (McClintock Stoel & Sternquist, 2004), jolla on epätavallinen omistajuus- ja hallintorakenne (Núñez-Nickel & Moyano-Fuentes, 2004) ja jota luonnehtii kollektiivisuus (Bonin et al., 1993) sekä aktiivinen ja jaettu jäsenyys (Kalogeras et al., 2009). Tällaisen luonteensa vuoksi se sopii erinomaisesti esimerkiksi tiimiyrittäjyyteen (ks. tiimiyrittäjyys) tai kollektiiviseen yrittäjyyteen (ks. kollektiivinen yrittäjyys). Lisäksi osuuskunta tarjoaa joustavuutta sekä sopii eettistä ja sosiaalista yrittäjyyttä (ks. eettinen ja sosiaalinen yrittäjyys) arvostavaan yhteiskuntaan. Opiskelijat eivät kuitenkaan välttämättä tunnista osuustoimintaa potentiaaliseksi vaihtoehdoksi yrittäjyydessä. Lisäksi opiskelijoille osuuskunnalla saattaa olla vanhahtava kaiku. Siksi yrittäjyyskasvatuksessa on tärkeää tuoda esille vaihtoehtoisia yhtiömuotoja, jotka tukevat opiskelijoiden motivaatiota ja intentioita.
Osuuskuntia on tutkittu suhteellisen vähän ja osuuskuntiin keskittyvä tutkimus poikkeaa valtavirran tutkimuksesta. Lisäksi olemassa oleva tutkimus painottuu tietyille toimialoille, erityisesti maatalouteen (Ollila, 1994). Olemassa olevassa osuustoimintatutkimuksessa painottuvat taloudelliset seikat (Ramanauskiene & Ramanauska, 2006) samoin kuin yrittäjyystutkimuksessa. Osuustoiminnan tutkimuksessa löytyy kuitenkin merkittäviä tutkimusaukkoja, jotka haastavat perinteisen näkemyksen yrittäjyydestä ainoastaan taloudellisena toimintana. Esimerkiksi vähän huomiota on annettu omistajuudelle sekä jäsenen ja osuuskunnan väliselle suhteelle (Bhuyan, 2007). Yhä kasvavassa määrin huomioidaankin, että osuuskunta on luonteeltaan sosiaalinen ja monesti osa sosiaalista taloutta (Spear, 2006).
Osuuskuntia on tutkittu suhteellisen vähän ja osuuskuntiin keskittyvä tutkimus poikkeaa valtavirran tutkimuksesta. Lisäksi olemassa oleva tutkimus painottuu tietyille toimialoille, erityisesti maatalouteen (Ollila, 1994). Olemassa olevassa osuustoimintatutkimuksessa painottuvat taloudelliset seikat (Ramanauskiene & Ramanauska, 2006) samoin kuin yrittäjyystutkimuksessa. Osuustoiminnan tutkimuksessa löytyy kuitenkin merkittäviä tutkimusaukkoja, jotka haastavat perinteisen näkemyksen yrittäjyydestä ainoastaan taloudellisena toimintana. Esimerkiksi vähän huomiota on annettu omistajuudelle sekä jäsenen ja osuuskunnan väliselle suhteelle (Bhuyan, 2007). Yhä kasvavassa määrin huomioidaankin, että osuuskunta on luonteeltaan sosiaalinen ja monesti osa sosiaalista taloutta (Spear, 2006).
Erikieliset vastineet
cooperative | englanti (English) | |
co-operative | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
YVI-sanakirja, BoninP&JonesC&PuttermanL1993, BhuyanS2007, KalogerasN&PenningsE&LarsA&GarciaP&DijkG2009, LamoreauxR1998, McClintock StoelL&SternquistB2004, NilssonJ1994, Núñez-NickelM&Moyano-FuentesJ2004, OllilaP1994, Osuuskuntalaki, RamanauskieneJ&RamanauskaJ2006, SpearR2006, VillaS&OssaJ&SaarnilehtoA2007
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kasvatustieteet:osuuskunta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvatustieteet:osuuskunta.)