Kasvatustieteet:johtaminen
johtaminen
| johtaminen |
Määritelmä
Johtaminen tarkoittaa tavoitesuuntautunutta organisaation, ihmisryhmän tai toimintojen toiminnan ohjaamista (Baumol, 1968).
Selite
Johtamiseen kuuluu erilaisia osa-alueita, jotka voidaan jakaa monin eri tavoin. Johtaminen voidaan esimerkiksi jakaa asioiden johtamiseen (ks. management) ja ihmisten johtamiseen (ks. leadership). Tarkemmin se voidaan yrittäjyyden kohdalla jakaa myös esimerkiksi strategiseen johtamiseen, liiketoiminnan kehittämiseen, henkilöstöjohtamiseen ja organisaatiokäyttäytymiseen. Myös yrittäjyys liitetään monesti yhdeksi johtamisen osa-alueeksi (Carland et al., 1984), vaikkakin yleistä on myös erityisesti johtamisen ja yrittäjyyden erottaminen toisistaan (Baumol, 1968; Brockhaus, 1987; Hébert & Link, 1989; Schumpeter, 1934). Yrittäjyyden osalta yrityksen johtamisella on suuri merkitys yrityksen selviytymiselle ja menestymiselle (Baron, 2003). Yrityksen perustamisen lisäksi yrittäjän on johdettava perustettua yritystä (Baumol, 1968; Brockhaus, 1987; Hébert & Link, 1989), ja myös yrityksen perustamisessa tarvitaan johtamiseen liittyviä taitoja (Anderson & Jack, 2008). Lisäksi yritykseen kohdistuu sekä sidosryhmien että yrittäjän omia odotuksia yrityksen kehityksestä ja tuloksista (Gartner, 1985). Siksi yrittäjän on asetettava yritykselle strategia ja visio, joiden perusteella yritystä johdetaan ja tavoitteita saavutetaan (Learned, 1992). Tyypillisesti yrittäjät pyrkivät kohti yhä suurempia taloudellisia tavoitteita (Audretsch & Keilbach, 2004; Baron, 2008; Gartner, 1985; Hébert & Link, 1989), mutta kasvavassa määrin tunnustetaan myös henkilökohtaisten, yrittäjän omaan elämään liittyvien tavoitteiden merkitys (Forsström et al., 2011). Johtaminen liittyy myös yrityksen tilanteiden muutoksiin esimerkiksi siten, että organisaation muodostuessa ja palkattaessa työntekijöitä yritykseen on kiinnitettävä huomiota henkilöstövoimavarojen johtamiseen (HRM) (Baron, 2003). Johtaminen liittyy osaltaan myös kaikkiin muihin elämänalueisiin ja työtehtäviin. Edellä mainittu huomioiden on merkittävää, että oppilaat oppivat johtamisen kokonaisvaltaisia ja yhteistyöllisiä tietoja ja taitoja (Gibb, 2002).
Johtaminen on oma tieteenalansa, jolla on pitkä historia. Johtamistutkimukseen mahtuu monia eri näkökulmia sekä tutkimusperinteitä ja osa-alueita. Johtamisen ala on lainannut paljon muilta aloilta kuten psykologiasta, sosiaalipsykologiasta, kielitieteistä ja taloustieteistä, minkä avulla johtamiseen on kehitetty lukuisia teorioita ja malleja. Johtamisen alan kehitys on jatkuvaa ja uusia teoreettisia edistysaskelia ja käytäntöjä luodaan jatkuvasti. Yrittäjyystutkimuksen osalta monet tutkijat ovat samaa mieltä johtamisen olennaisesta roolista yrittäjyydessä, vaikkakin johtaminen monesti erotetaan yrittäjyydestä rutiiniperusteisena ja staattisena toimintana (Baumol, 1968; Schumpeter, 1934). Perinteisesti johtamista on yrittäjyystutkimuksessa määrittänyt vahvasti voitto- ja kasvusuuntautuneisuus sekä kansantalouden että yksilön tasolla (Audretsch & Keilbach, 2004; Begley & Boyd, 1987; Brockhaus, 1987; Carland et al., 1984; Hébert & Link, 1989; Hornaday, 1992), mikä heijastaa perustettuun yritykseen kohdistuvia yleisiä kehitys- ja tulosodotuksia (Gartner, 1985). Kasvavassa määrin kiinnitetään huomiota myös esimerkiksi henkilöstövoimavarojen johtamiseen oleellisena yrityksen menestystä määrittävänä johtamisen osa-alueena (Baron, 2003).
Johtaminen on oma tieteenalansa, jolla on pitkä historia. Johtamistutkimukseen mahtuu monia eri näkökulmia sekä tutkimusperinteitä ja osa-alueita. Johtamisen ala on lainannut paljon muilta aloilta kuten psykologiasta, sosiaalipsykologiasta, kielitieteistä ja taloustieteistä, minkä avulla johtamiseen on kehitetty lukuisia teorioita ja malleja. Johtamisen alan kehitys on jatkuvaa ja uusia teoreettisia edistysaskelia ja käytäntöjä luodaan jatkuvasti. Yrittäjyystutkimuksen osalta monet tutkijat ovat samaa mieltä johtamisen olennaisesta roolista yrittäjyydessä, vaikkakin johtaminen monesti erotetaan yrittäjyydestä rutiiniperusteisena ja staattisena toimintana (Baumol, 1968; Schumpeter, 1934). Perinteisesti johtamista on yrittäjyystutkimuksessa määrittänyt vahvasti voitto- ja kasvusuuntautuneisuus sekä kansantalouden että yksilön tasolla (Audretsch & Keilbach, 2004; Begley & Boyd, 1987; Brockhaus, 1987; Carland et al., 1984; Hébert & Link, 1989; Hornaday, 1992), mikä heijastaa perustettuun yritykseen kohdistuvia yleisiä kehitys- ja tulosodotuksia (Gartner, 1985). Kasvavassa määrin kiinnitetään huomiota myös esimerkiksi henkilöstövoimavarojen johtamiseen oleellisena yrityksen menestystä määrittävänä johtamisen osa-alueena (Baron, 2003).
Erikieliset vastineet
| management | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
YVI-sanakirja, AndersonR&JackL2008, AudretschB&KeilbachM2004, BaronA2003, BaronA2008, BaumolJ1968, BrockausH1987, CarlandW&HoyF&BoultonR&CarlandC1984, ForsströmH&MattilaJ&JussilaI2011, GartnerB1985, GibbA2002, HébertF&LinkN1989, HornadayW1992, LearnedE1992, SchumpeterA1934
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kasvatustieteet:johtaminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvatustieteet:johtaminen.)