Filosofia:halu

Tieteen termipankista

halu

halu
Määritelmä
  1. mielenfilosofiassa tahdon houkutus jotakin esinettä, asiaa tai henkilöä kohtaan
  2. metafysiikassa pyrkimys jotakin päämäärää kohti
Selite Halusta kirjoittivat jo antiikin filosofit. Aristoteles (384-322 eaa.) erotti kolme eri halun muotoa: 1) boulesis on toive tai rationaalinen halu kohteisiin, jotka ovat hyviä 2) thumos on emotionaalinen tai ei-rationaalinen halu objekteihin, jotka näyttävät hyvältä 3) epithumia on ei-rationaalinen halu kohteeseen, jonka uskotaan olevan miellyttävä. Tämä erottelu on pohjana ns. heikkotahtoisuuden ongelmassa, jossa erilaiset (sensuaaliset) halut houkuttavat tahtoa ja vaikka toimija tietää tilanteessa parhaan vaihtoehdon, hän antaa myöten haluilleen (jotka ovat yleensä aistillisia) ja valitsee eettisesti huonomman vaihtoehdon. David Humen (1711-1776) mukaan halu ei ole sen enempää oikein kuin väärin kuin rationaalinen tai ei-rationaalinen. Hänen mukaansa etiikka on rakennettava halun käsitteelle.
Halu voidaan käsittää myös yleisemmin sisäisenä voimana, pyrkimyksenä johonkin esim. Baruch Spinozalla (1632-1677), jolla halu kohdistui itsensä säilyttämiseen. Nykyfilosofiassa halu on edelleenkin keskeinen komponentti teon teoriassa ja etiikassa. On keskusteltu mm. siitä voiko halua analysoida rationaalisesti vai ei.
Emmanuel Levinasin (1906-1995) mukaan halu on privaatiota ja kohdistuu oliosta äärettömyyteen. Hän soveltaa ajatusta syömisen yhteydessä - syöminen on halun tyydyttämistä. Hän kiinnittää myös huomiota niihin harvoihin hetkiin kun olemme vapaita halusta - näin hetkinä koemme toisen toisena.

Erikieliset vastineet

desireenglanti (English)
ganaespanja (español)
desiderioitalia (italiano)
desejoportugali (português)
désirranska (français)
Lustsaksa (Deutsch)
soovviro (eesti)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BunninNYuJ2004, Moran2000

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Filosofia:halu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:halu.)