Oikeustiede:todistajankuulustelu
todistajankuulustelu
| todistajankuulustelu |
Todistajankuulustelua sääntelee oikeudenkäymiskaaren (OK) 17:33. Lähtökohtana sanotussa oikeusohjeessa on, että kysymysten tekemisen todistajalle aloittaa kuultavan nimennyt asianosainen, minkä jälkeen kysymysten tekemisvuoro siirtyy vastapuolelle. Tällöin todistajan nimenneen asianosaisen suorittamaa kuulustelua kutsutaan pääkuulusteluksi ja vastapuolen kuulustelua vastakuulusteluksi. Pää- ja vastakuulustelun jälkeen tuomioistuin ja asianosaiset saavat vielä tehdä asiantuntijalle täydentäviä kysymyksiä (niin sanottu uudelleenkuulustelu).
Pääkuulustelussa todistajan tulee oma-aloitteisesti ja tarpeen vaatiessa kuultavalle esitettyjen kysymysten avulla esittää kertomuksensa yhtäjaksoisesti. Erityisesti on huomattava, että pääkuulustelussa todistajalle ei saa tehdä niin sanottuja johdattelevia kysymyksiä.
Sen sijaan pääkuulustelun jälkeen vastakuulustelussa ja täydentäviä kysymyksiä tehtäessä todistajalle saadaan esittää myös johdattelevia kysymyksiä, jotka sisältönsä, muotonsa tai esittämistapansa puolesta johtavat määrätynlaiseen vastaukseen.
Johdattelevat kysymykset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Edellytyskysymyksiin, odote- eli ehdotuskysymyksiin sekä epätäydellisiin valintakysymyksiin. Näistä edellytyskysymys perustuu sellaiseen faktoja koskevaan oletukseen, joka ei vielä ole tullut todistajankertomuksessa esiin, mutta jonka voidaan olettaa olevan kuultavan tiedossa. Ehdotuskysymyksellä tarkoitetaan puolestaan sitä, että kysymys muotoillaan tavalla, josta ilmenee kysyjän odottaman vastauksen sisältö. Epätäydellinen valintakysymys taas rajaa vastausmahdollisuuksia antamatta kuultavalle kaikkia vastausvaihtoehtoja. OK 17:33.5:n mukaan johdattelevien kysymysten avulla on tarkoitus selvittää, missä määrin todistajan kertomus vastaa todellista tapahtumien kulkua.
Johdattelevien kysymysten esittämistä rajoittaa OK 17:33.5:n viimeisen virkkeen säännös siitä, että tuomioistuimen pitää kieltää ilmeisesti asiaan kuulumattomien, eksyttävien tai muuten sopimattomien kysymysten esittäminen. Asiaan kuulumattomilla kysymyksillä viitataan nimensä mukaisesti kysymyksiin, joilla ei ole mitään tai korkeintaan hyvin vähän tekemistä tutkittavana olevan asian kanssa. Tällaisen kysymyksen esittäminen ei siis lainkaan palvelisi kuulustelun kohteena olevan todistusteeman selvittämisessä.
Esimerkkeinä eksyttävästä kyselytekniikasta on käytetty muun muassa useiden kysymysten samanaikaista esittämistä tai kysymysten muotoilemista siten, että niiden tarkoitus ei selviä. Toisaalta eksyttävänä kyselytekniikkana voidaan pitää myös useita vaikeita vaihtoehtoisia hypoteeseja sisältävien kysymysten esittämistä todistajalle.
Luonteeltaan sopimattomina kysymyksinä voidaan puolestaan pitää esimerkiksi perusteetonta tivaamista, vaikka sillä pyrittäisiinkin horjuttamaan todistajan kertomuksen luotettavuutta.Kirjoittaja: Mikko Vuorenpää
Käytetyt lähteet
LappalainenJ2001, PölönenP2003
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Oikeustiede:todistajankuulustelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:todistajankuulustelu.)