Tähtitiede:infrapunatähtitiede
infrapunatähtitiede
| infrapunatähtitiede |
Infrapunahavainnoissa säteilyn kerääjänä toimii samanlainen teleskooppi kuin optisella alueella. Säteilyä saapuu paitsi kohteesta myös taustataivaasta ja teleskoopista itsestään. Infrapunasäteilyn alueella kaukoputki loistaa itse asiassa kirkkaampana kuin havaittavat kohteet. Tilanne on sama kuin jos yrittäisi ottaa valokuvia valkohehkuiseksi kuumennetulla kameralla.
Jotta havainnot ylipäänsä olisivat mahdollisia, kaukoputken on vuorotellen mitattava kohteen ja taustan säteilyä, joiden erotuksena saadaan pelkän kohteen säteily. Taustan mittaaminen on käytännössä järjestetty Cassegrain-sekundääripeilin avulla, joka heilahtelee nopeasti edestakaisin kohteen ja taustan välillä. Heilahduksia tapahtuu 1-100 kertaa sekunnissa, joten taustan muuttuminen ei haittaa havaintoja. Säteilyn rekisteröimiseen käytetään erilaisia puolijohdeilmaisimia, jotka ovat kehittyneet erityisesti 1970-luvun puolivälin jälkeen. Ilmaisin on aina jäähdytettävä, jotta siitä itsestään tuleva lämpösäteily olisi mahdollisimman vähäistä. Joskus koko kaukoputkea jäähdytetään lämpösäteilyn minimoimiseksi.
Infrapunateleskooppeja on rakennettu korkeille vuorille, jolloin havaintoja haittaavasta vesihöyrystä suurin osa jää havaitsijan alapuolelle. Suuria teleskooppeja on mm. Mauna Kean huipulla, Mt. Lemonilla Arizonassa ja Pico del Teidellä Teneriffalla. Kaukaisemmalla infrapuna-alueella tämäkään ei vielä riitä, vaan havaintoja tehdään esimerkiksi lentokoneista. Eräs tällainen on tunnetun planeettatähtitieteilijän Gerard Kuiperin mukaan nimetty Kuiperin lentävä observatorio (Kuiper Airborne Observatory, KAO), jota on käytetty lähes pelkästään infrapunahavaintoihin.
Infrapunahavaintoja tehdään myös ilmapalloista ja satelliiteista. Menestyksekkäin infrapunasatelliitti on ollut IRAS. Tämä Yhdysvaltain ja Hollannin yhteistyössä rakentama satelliitti lähetettiin vuoden 1983 alussa ja toimi kahdeksan kuukauden ajan. Se kartoitti koko taivaan neljällä eri aallonpituudella (12, 25, 60 ja 100 mikrometriä), ja löysi yli 200 000 uutta infrapunakohdetta. Uusin infrapunasatelliitti ISO lähetettiin vuoden 1995 lopulla.
Erittäin menestyksekäs satelliitti on ollut myös 1989 lähetetty COBE (Cosmic Background Explorer), joka on kartoittanut taivaan taustasäteilyä submillimetri- ja infrapuna-alueessa.
Erikieliset vastineet
| infrared astronomy | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.12.2024: Tähtitiede:infrapunatähtitiede. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:infrapunatähtitiede.)