Tähtitiede:kidemuoto
kidemuoto
| kidemuoto |
Satunnaisissa asennoissa leijailevien jääkiteiden muodostamat halot. Satunnainen asento tarkoittaa, että jääkiteet leijailevat ilmassa missä asennossa hyvänsä. Satunnainen asento voi aiheutua esimerkiksi jääkiteiden epätäydellisestä muodosta. Tuolloin kiteiden pinnalla saattaa olla syvennyksiä ja sisällä ilmataskuja. Kiteet saattavat esiintyä myös epämääräisinä useiden toisiinsa kiinnittyneiden kiteiden ryppäinä. Tavallisimpia tällaisten kiteiden aiheuttamia haloja ovat 22 ja 46 asteen renkaat.
Laattakiteiden muodostamat halot. Laattakiteet ovat litteitä jääkiteitä, jotka muistuttavat kuusikulmaista lattialaattaa. Ilmassa laattakiteet leijailevat useimmiten siten, että laattapinta on suunnilleen vaakasuorassa. Laattakiteistä syntyvät sivuauringot, zeniitinympäristön kaari ja 120 asteen sivuauringot.
Pylväskiteiden muodostamat halot. Pylväskiteet muistuttavat katkaistuja lyijykynän pätkiä. Kiteet leijuvat yleensä niin, että pitempi akseli on vaakasuorassa. Pylväskiteiden aiheuttamia ovat 22 ja 46 asteen sivuavat kaaret.
Sekä pylväs- että laattakiteistä aiheutuvat halot. Muutama halomuoto aiheutuu toisinaan pylväskiteistä, toisinaan laattakiteistä. Näitä ovat auringonpilari ja horisonttirengas.
Pyramidikiteiden muodostamat halot. Pyramidikiteiden rakenne on vaihteleva. Niiden molemmissa tai vain toisessa päässä on joko terävä tai katkaistu pyramidin kärki. Kärjen huippukulma on 56 astetta. Pyramidikiteitä esiintyy harvemmin kuin laatta- ja pylväskiteitä. Yleisin niiden aiheuttama halo on Van Buijsenin halo eli 9 asteen rengas.
Monet haloista ovat hyvin harvinaisia. Suurin syy niiden harvinaisuuteen on itse jääkiteissä. Jotta harvinaisia haloja muodostuisi, jääkiteiden on oltava riittävän säännöllisiä: pintojen on oltava ehjiä ja tasaisia, eikä kiteissä saa olla sisäisiä koloja. Epäsäännöllisyydet saavat valon taittumaan ja heijastumaan satunnaisella tavalla, jolloin haloa ei muodostu. Hyvälaatuisia jääkiteitä esiintyy harvoin. Lisäksi jääkiteitä on oltava riittävästi. Jotkin halot syntyvät vain, jos jääkiteet leijuvat riittävän vakaasti sopivassa asennossa. Ilman on myös oltava puhdasta, etteivät himmeät halot katoa näkyvistä. Tällaisia ihanneolosuhteita esiintyy harvoin, ja siksi useimmat halot ovat harvinaisia.
Haloja synnyttävien jääkiteiden koko on tavallisesti vajaan millimetrin luokkaa. Niiden särmät ovat siten paljon pitempiä kuin valon aallonpituus. Siksi valon kulku kiteessä voidaan laskea geometrisen optiikan avulla, eikä kiteen koko juuri vaikuta siihen, miten se heijastaa tai taittaa valoa. Heijastuneen ja taittuneen säteilyn osuus riippuu pintaan osuvan säteilyn polarisaatiosta ja valon tulokulmasta ja voidaan laskea optiikan peruskaavojen avulla.
Erikieliset vastineet
| crystal form | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.11.2024: Tähtitiede:kidemuoto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:kidemuoto.)