kiikari


kiikari

Selite Kiikari on erinomainen tähtitieteellinen instrumentti. Se on hyvin sopiva tähtiharrastajan ensimmäiseksi havaintovälineeksi monestakin syystä. Kaukoputkeen verrattuna se on suhteellisen halpa ja sitä on helpompi käsitellä kuin kömpelöä kaukoputkea, mutta silti sillä näkee huomattavasti enemmän kuin paljain silmin. Ja toisin kuin kaukoputki se ei jää hyödyttömäksi, vaikka innostus tähtiharrastukseen syystä tai toisesta lopahtaisikin, sillä sitä voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen, kuten luhtahuittien elintapojen seuraamiseen.

Tavallinen prismakiikari on laite, jossa kaksi samanlaista kaukoputkea on liitetty yhteen siten, että molemmilla silmillä on oma putkensa, jonka läpi katsella. Kiikarissa kuva on oikeinpäin, sillä sehän on tehty pääasiassa maakohteiden tarkkailuun. Kiikarin prismoilla on kaksi tehtävää: ne kääntävät kuvan oikein päin ja lyhentävät kiikarin pituutta, jolloin se tulee helpommaksi käsitellä.

Kiikarin kyljestä saattaa löytyä vaikkapa seuraava merkintä: 7×50. Tämä tarkoittaa, että kiikarin suurennus on 7-kertainen ja sen objektiivien halkaisija on 50 mm. Kiikareita on saatavana monia eri kokoja. Yleisimpiä lienevät 7×35, 7×50, 10×50 ja 12×50. Kiikarin kyljessä on yleensä mainittu myös näkökenttä. Esimerkiksi 7×50 kiikarilla se on tyypillisesti 7°-8°.

Kiikarin soveltuvuus yökatseluun riippuu ensinnäkin sen objektiivin koosta; mitä suurempi, sen parempi. Toinen tekijä on lähtöpupilli, joka saadaan jakamalla objektiivin halkaisija suurennuksella. Esimerkiksi 50 mm / 12 = 4.2 mm. Koska silmän pupilli voi olla halkaisijaltaan korkeintaan noin 7 mm, kaikki kiikarin keräämä valo osuu silmään eli valoa ei mene hukkaan. Näin voimme todeta, että kyseinen 12×50 kiikari on hyvä yökiikari.

7×50 kiikarilla lähtöpupilli on 7.1 mm, mikä on suunnilleen sama kuin silmän pupillin läpimitta sen ollessa laajimmillaan. Mutta pupillin pimeään sopeutumiskyky heikkenee iän mukana. 50 vuoden iässä pupillin halkaisija sen ollessa täysin pimeään sopeutunut on enää 5 mm. Silloin 7× 50 kiikarin kokoamasta valosta osa menee ohi silmän. Tällaiselle veteraanihavaitsijalle riittää siis 7×35 kiikari. Toinen mahdollisuus on siirtyä suurempiin suurennuksiin: esimerkiksi 12×50 olisi myös hänelle sopiva havaintoväline.

Kiikarin käyttö tähtihavaintoihin käsivaralta on hankalaa, sillä se suurentaa myös käsien vapinan. Kiikarin ominaisuudet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, kun se asetetaan jalustalle. Kameraliikkeistä on saatavana välikappaleita, joilla kiikari voidaan kiinnittää kameran jalustaan. Tosin jos suurennus on pieni, havaintoja voi kohtuullisesti tehdä ilman jalustaakin, kunhan jotenkin tukee kyynärpäät tai kiikarin.

Erikieliset vastineet

binoculars

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.11.2024: Tähtitiede:kiikari. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:kiikari.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →