termien moniselitteisyys

Hakulinen ja Ojanen ovat kyllä kirjoittaneet näin, mutta jako on vähän ongelmallinen, koska termien tarkoitteista ei olla yksimielisiä (ja määritelmäähän tähän kaivattaisiin joka tapauksessa). Jos yleispuhekieli ja kirjakieli esitetään yleiskielen päätyyppeinä, ymmärretään tällöin yleiskieli normitetuksi kielimuodoksi (mitä se onkin) ja kirjakieli sen kirjoitetuksi ja yleispuhekieli puhutuksi muodoksi (mitä ne välttämättä eivät ole). Esimerkiksi Viinikka ja Voutilainen (Kielikello 3/2013) korostavat, ettei kirjakielellä tarkoiteta vain kirjoitettua eikä puhekielellä vain puhuttua kieltä, vaan ero on pikemminkin tyylissä kuin kielenkäytön kanavassa. Monet pitävät kirjakieltä ja yleiskieltä samana asiana ja koska yleiskieli on mielletty kirjoitetuksi kieleksi, on rinnalle otettu ilmaus yleispuhekieli viittaamaan puhuttuun yleiskieleen, mutta yleispuhekielellä on toinenkin merkitys. Esimerkiksi Heikki Hurtta määrittelee yleispuhekielen puhekieleksi, joka sisältää koko Suomessa yleisiä poikkeamia yleiskielestä, mutta perustuu silti laajasti yleiskielen normeihin (Hurtta Heikki 1999. Variaationtutkimuksen myytit ja stereotypiat. Teoksessa Kirjoituksia sosiolingvistiikasta). Toisaalta on kyseenalaistettu, onko tällainen kielimuoto ylipäätään mahdollinen, koska alueellista vaihtelua on ainakin jonkin verran aina. (Likimain) samoista asioista käytetään eri tutkimuksissa muutenkin vähän eri termejä. Esimerkiksi Anhava tarkoittaa suomen yleiskielellä nimenomaan kirjoitetun kielen normeja seuraavaa puhuttua kieltä "erotukseksi yleispuhekielestä" (Kielikello 3/2000), eli tarkoittaa yleiskielellä juuri sitä, mihin ilmeisesti Hakulinen ja Ojanen viittaavat yleispuhekielellä. Termistö ei siis tältä osin ole kovin yksiselitteistä tai yhteneväistä.