Ympäristösanakirja EnDic: Esipuhe

Vuonna 1988 valmistui Vesiensuojelun sanakirja. Se perustui alunperin Suomen ja silloisen Neuvostoliiton tieteellis-tekniseen yhteistyöhön. Tekijöinä oli suuri joukko alan asiantuntijoita ja päätoimittajina Aleksander Maastik Viron maatalousyliopistosta (silloisesta Viron maatalousakatemiasta) sekä Seppo Mustonen Vesien- ja ympäristöntutkimuslaitoksesta.

Varsin pian Vesiensuojelun sanakirjan valmistumisen jälkeen kävi ilmeiseksi tarve laajentaa sisältöä kattamaan myös muuta ympäristöalaa. Alkupuolella 1990-lukua käynnistettiinkin työ ympäristöalan sanakirjan laatimiseksi Vesien- ja ympäristöntutkimuslaitoksen koordinoimana. Seppo Mustonen toimi aloitteentekijänä ja Pertti Seuna työryhmän vetäjänä, kun taas Aleksander Maastik otti vastuullensa uuden, sittemmin nimellä EnDic2000 tunnetun sanakirjan päätoimittajan tehtävät. EnDic2000 osoittautui hyvin suosituksi ja jo kaksi vuotta sen ilmestymisen jälkeen kävi selväksi, että siitä on syytä laatia uusi, tarkennettu ja uudeistettu painos. Aloitteen uudesta laitoksesta teki Pertti Heinonen (SYKE) ja työ aloitettiiin vuonna 2002. Uuteen sanakirjaan tuli kaksi uutta kieltä – ranska ja liettua – sekä suuri joukko uusia termitietueita. Sanakirjamateriaalia on pääasiassa työstänyt työryhmä, johon päätoimittajan lisäksi ovat kuuluneet Juha Kajander, Pertti Heinonen, Veli Hyvärinen, Krister Karttunen, Marja-Leena Kosola, Heido Ots ja Pertti Seuna. Asiantuntija-apua antaneista mainittakoon erityisesti Heidi Ahkola, Timo Assmuth, Sanna Björklund, Hannu Grönvall, Minna Hanski, Merja Hussi, Jukka Jormola, Jukka-Pekka Jäppinen, Eero Kajosaari, Birgit Kemiläinen, Heikki Kotiranta, Tuula Kuusela, Esko Kuusisto, Anneli Leivo, Raimo Määttä, Olli-Pekka Pietiläinen, Markku Puustinen, Katri Rankinen, Liisa Roto-Tuominen, Esa Rönkä, Jukka Similä, Jouko Soveri, Reino Toivanen, Heikki Toivonen, Matti Valve ja Jorma Veikkolainen.

Virossa ovat asiantuntijoina toimineet Aleksander Astaškin, Ivar Etverk, Agu Jaani, Arvi Järvekülg, Kuulo Kalamees, Anu Kalda, Ain Kallis, Mait Kriipsalu, Ülle ja Erich Kukk, Aare Kuusik, Mart Külvik, Vilju Lilleleht, Mati Masing, Viktor Masing, Erkki Meikas, Helle Mäemets, Heino Mölder, Ervin Pihu, Tõnis Põder, Loit Reintam, Astrid Saava, Kalev Sepp, Ülle Sihver, Aare Sirendi, Tiit Teder, Toomas Timmusk, Urmas Uri, Enn Veldi, Jaan Viidalepp ja Matti Viisimaa.

Latvian kielen aineiston sanakirjan edelliseen painokseen kokosivat Ilo Dreyer Riian teknillisestä korkeakoulusta ja Andris Spricis Latvian yliopistosta. Uutta painosta varten aineiston tarkisti ja täydensi Edgars Vimba Latvian yliopistosta. Häntä avusti Ansis Zīverts Latvian maatalousyliopistosta.

Liettuan termit kokosivat Albina Auksoriūtė ja Angelė Kaulakienė Liettuan kielen instituutista, Karolis Jankevičius Kasvitieteen instituutista, Algimantas Paulauskas Vytautas Suuren yliopistosta, Vytautas Raškauskas Vilnan yliopistosta sekä Petras Zajančkauskas Vilnan yliopiston ekologian instituutista. Valvi Strikaitienė järjesti yhteydet Liettuan kieliasiantuntijoihin.

Ranskan termit on koonnut pääasiassa Aleksander Maastik, avustajinaan Mohammed Abedi Keski-Suomen ympäristökeskuksesta, Marja-Leena Kosola SYKEstä sekä Henri-Charles Dubourguier Lillen maa- ja ympäristölaboratoriosta. Aineiston tarkastivat Tarton yliopiston ranskan laitoksella Iren Caballeira Cardalda ja Madleen Simson, Jean-Pascal Ollivryn johdolla, ja yhteistyössä Eva Toulouzen kanssa.

Asiantuntija-apua ovat antaneet myös mm. Klas Cederwall Kuninkaallisesta teknillisestä korkea-koulusta Tukholmasta ja Heinz Borg Hallen yliopistosta. Sanakirjan uuden painoksen rahoittivat Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö.

Ympäristösanakirja EnDic sisältää 6039 termitietuetta, joissa on yhdeksän kieltä: suomi, viro, englanti, ranska, saksa, ruotsi, liettua, latvia ja venäjä. Taksonien osalta kymmenentenä kielenä on latina. Termitietueista noin kolmannes on varustettu suomen-, viron- ja englanninkielisillä määritelmillä. Käännöksien ja määritelmien lähtökielenä on usein ollut englanti, mutta eräissä tapauksessa kyseessä on ollut yritys löytää suomen- tai vironkielisille termeille muunkieliset vastineet. Taksonomisen sanaston lähtökielenä on pidettävä latinaa. Saksan oikeinkirjoitus on uusien normien mukaista.

Sanakirja käsittää periaatteessa kaikki ympäristönsuojelun alat. Se on tosin edelleenkin jonkin verran vesipainotteinen, lähinnä aiemman pohjan vuoksi. Aiempiin laitoksiin verrattuna on lisätty varsinkin taksonomista aineistoa: Itämeren alueen kaikki selkärankaiset, useimmat siemenkasvit sekä valikoimat selkärangattomia ja itiökasveja. Termien vastaavuus ei aina ole täydellinen mm. eri kielten erilaisen käsitteenmuodostuksen vuoksi. Joitakin yleiskielen sanoja on käytetty erikoismerkityksessä. Näitä tapauksia on pyritty selventämään mm. lisämaininnalla kyseisestä alasta. Termien perässä on muitakin selventäviä merkintöjä, ks. Ohjeita sanakirjan käyttäjälle. Monille termeille on ollut käytettävissä useitakin määritelmiä. Silloin on pääsääntöisesti valittu yksi, mutta joissakin erikoistapauksissa on ilmoitettu myös vaihtoehtoinen määritelmä.Useissa tapauksissa valmista määritelmää ei ole ollut käytettävissä tai sitä on jouduttu muokkaamaan; silloin lähdemerkintää ei ole tehty. Lähdelyhenteet on selitetty kohdassa Lähteitä.

Tekijät kiittävät työn valmistumiseen myötävaikuttaneita asiantuntijoita ja rahoittajia ja toivovat kirjan osoittautuvan hyödylliseksi työvälineeksi.

Helsinki ja Tartto, joulukuussa 2004
Aleksander Maastik
päätoimittaja

Juha Kajander Pertti Heinonen Veli Hyvärinen Krister Karttunen Marja-Leena Kosola Heido Ots Pertti Seuna