Tähtitiede:Galilein kuut

Galilein kuut

Galilein kuut

Määritelmä Jupiterin neljä suurinta kuuta, Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto, jotka Galileo Galilei havaitsi vuonna 1610

Selite Io ja Europa ovat likimain Kuun kokoisia, Ganymedes ja Kallisto huomattavasti suurempia.

Galilein kuut näkyvät hyvin jo tavallisella prismakiikarilla. Ne ovat ajoittain niin kirkkaita, että niiden pitäisi periaatteessa näkyä jopa paljain silmin. Vaikeutena on, että ne ovat lähellä kirkkaana loistavaa Jupiteria.

Kun jokin näistä kuista kulkee Jupiterin ja Auringon välistä, kuun varjo näkyy planeetan pinnalla. Myös varjo on mahdollista nähdä jo kiikarilla.

Kaikki neljä kuuta liikkuvat lähes ympyrämäisillä radoilla Jupiterin ekvaattorin tasossa. Kolmen sisimmän Galilein kuun liikkeet ovat lukkiutuneet siten, että niiden pituusasteiden välillä pätee yhtälö

l_Io - 3l_Europa + 2l_Ganymedes = 180°

Tästä seuraa, etteivät kyseiset kolme kuuta voi koskaan olla Jupiterista katsottuna samassa suunnassa. (Jos nimittäin kaikkien kolmen pituusaste olisi sama l, täytyisi olla l-3l+2l = 180° eli 0 = 180°, mikä on mahdotonta.)

Erikieliset vastineet

Galilean satellites

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Tähtitiede:Galilein kuut. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:Galilein kuut.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →