Filosofia:luonnonoikeusajattelu
luonnonoikeusajattelu
| luonnonoikeusajattelu |
Määritelmä
käsitys, jonka mukaan ihmisen moraalin on perustuttuva luonnosta löydettäviin normeihin
Selite
Etiikassa luonnonoikeusajattelu merkitsee käytöksen luontoon perustuvia sääntöjä tai moraalin yleisiä käskyjä, sellaisia kuin "älä tee pahaa kenellekään", "pyri rauhaan", "älä varasta" tai "puolusta itseäsi". Näiden lakien väitetään olevan universaaleja, ikuisia ja riippumattomia tahdosta tai inhimillisistä lakienlaatijoista. Ne voidaan löytää järjellä ja ne ovat luonnollisten oikeuksien ja velvollisuuksien perusta. Siten ne ovat inhimillisen lain vastakohta, jonka laatija on valtion päämies. Merkittäviä luonnonoikeusajattelijoita ovat olleet monet stoalaiset filosofit, Tuomas Akvinolainen (1225-1274), Hugo Grotius (1583-1645), Thomas Hobbes (1588-1679) ja Samuel Pufendorf (1632-1694). Myöhemmin oikeuspositivismi, jonka perusti Jeremy Bentham (1748-1832), hylkäsi luonnonoikeusajattelun mahdollisuuden.
Erikieliset vastineet
| natural law theory | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- oikeuspositivismi (vieruskäsite)
- oikeusrealismi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Filosofia:luonnonoikeusajattelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:luonnonoikeusajattelu.)