helkavirret


helkavirret

Määritelmä kalevalamittaisia lauluja, joita esitettiin helkajuhlassa Sääksmäen Ritvalan kylässä helatorstaisin ja helluntaisin vuoteen 1867 asti; helkalaulut

Selite

K. A. Gottlund merkitsi 1824 muistiin vanhan uskomuksen: "Ritvalan vainiot ja pellot lakkaapi kasvamasta ja hedelmiä antamasta, silloin kun kansa näihin (menoihin) kyllästyypi tai vanhan tapansa heittää." Helkajuhlien laulut ovat perinteisesti olleet aina samat: lyyrinen alku- ja loppuvirsi, Maria Magdaleenan legendaan perustuva "Mataleenan virsi", Inkerin ja Lalmantin rakkaussuhdetta kuvaava ritariballadi "Inkerin virsi" sekä turkulaisen porvarisneidon ja saksalaisen hansakauppiaan rakkaussuhteesta kertova "Annikaisen virsi". Kustaa Vilkuna kuvailee tapahtumaa teoksessaan Vuotuinen ajantieto (1959):

Neidot kerääntyivät kulkueeksi kylän keskustassa olevalle "raittien ristille" ja alkoivat vaeltaa kylän teitä; useita tyttöjä kulki rivissä rinnan. Vaeltaessaan he lauloivat vanhoja kalevalamittaisia lauluja, "virsiä", joiden jokaisen säkeen kertosäkeineen kukin tyttörivi toisti. - Viimeksi he vaelsivat Helkavuorelle, jossa asettuivat piiriin, lauloivat laulunsa loppuun ja palasivat kylään tanssimaan ja leikkimään. Illalla poltettiin helkatulia kahdessa paikassa, Karjuveräjänmäellä ja Isollahaudalla, joissa myös tanssittiin ja laulettiin piirilauluja.

Traditiota on pyritty elvyttämään kotiseutujuhlien vietossa vuodesta 1904 lähtien. Kansanrunoutta mukaileva Eino Leinon kokoelma Helkavirsiä (1903, 1916) on kunnianosoitus tälle traditiolle.

Lisätiedot Muinaisruotsin haelghi=pyhä

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:helkavirret. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:helkavirret.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →