Kirjallisuudentutkimus:exemplum
exemplum
exemplum |
Tarinat pohjautuvat Uuden testamentin kertomuksiin, kirkkoisien elämäkertoihin ja muuhun yleisesti tunnettuun historialliseen tai myyttiseen aineistoon. Antiikin kreikkalaiseen ja roomalaiseen kasvatukseen kuuluivat olennaisena osana opettavaiset esimerkit, erityisesti kertomukset hyveellisistä henkilöistä. Jo Cicero viljeli runsaasti esimerkkejä puheissaan ja kirjoituksissaan. Tunnetuin antiikin ajan exemplum-kokoelma on ensimmäisellä vuosisadalla eKr. eläneen Valerius Maximuksen Facta ac dicta memorabilia (Muistettavia toimia ja lauselmia). Myös keskiajan saarnoissa hyödynnettiin 600-luvulta alkaen moraalisia esimerkkejä, ja ajan mittaan niitä sisällytettiin saarnaajia varten kirjoitettuihin käsikirjoihin. Merkittäviä exemplum-kokoelmia tai -lähteitä ovat Disciplina clericalis (Kirkolliset opetukset) 1100-luvulta sekä Historia septem sapientum Romae (Seitsemän Rooman viisaan kertomukset) ja Gesta Romanorum (Roomalaisten urotyöt) 1200-luvulta.
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:exemplum. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:exemplum.)