Kirjallisuudentutkimus:pensée
pensée
| pensée | (vanhentunut) |
Lyhyessä muodossa pensée muistuttaa läheisesti aforismia ja maksiimia, pitkässä muodossaan se taas lähestyy esseetä.
Lajin tunnetuin edustaja on ranskalaisen jansenistin Blaise Pascalin postuumi aforismien ja muistiinpanojen kokoelma Pensées sur la religion et sur quelques autres sujets (1669, suom. Mietteitä). Luokittelusta ja numeroinnista riippuen Pascalilta on julkaistu 800-1000 penséetä. Ajatelmissa ilmenevä terävä mieli ja syvällinen ajattelu tekevät kokoelmasta yhden Euroopan kirjallisuuden merkkiteoksista. Huomattavimpia Pascalin seuraajia ovat muun muassa Denis Diderot sekä Joseph Joubert. Denis Diderot'n Pensées philosophiques (1746, suom. Filosofisia mietteitä) oli tarkoitettu vastaukseksi Pascalille. Myös Joseph Joubertin (1754-1824) postuumisti Chateaubriandin toimittamana julkaistu Recueil de pensées (1838) lukeutuu lajin tärkeisiin teoksiin. Huolimatta siitä, ettei Joubert julkaissut teoksia elinaikanaan, hän oli tietoisesti valinnut penséen tyylilajikseen.
Vaikkei pensée olekaan ollut englanninkielisessä maailmassa kovin suosittu laji, myös siellä on julkaistu tärkeitä kokoelmia. Ben Johnsonin Timber, or, Discoveries Made Upon Men and Matters (1640) koostuu sekä yhden tai kahden rivin että lyhyiden esseiden mittaisista ajatelmista. Halifaxin markiisi George Savile kirjoitti kolme ajatuskokoelmaa 1600-luvun lopulla, mutta ne julkaistiin vasta 1750 yhdessä nimellä Political, Moral and Miscellaneous Reflexions.
1900-luvun pensée-kokoelmia ovat muun muassa Speculation (1924), Herbert Readin toimittama versio T.E. Hulmen muistikirjoista, Paul Valéryn Rhumbs (1926) sekä Palinuruksen alias Cyril Connolyn The Unquiet Grave (1944).Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HosiaisluomaY2003, CuddonJ1998
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:pensée. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:pensée.)