pakina


pakina

Määritelmä lyhyehkö kirjoitelma tai suullinen esitys, jolle on tyypillistä ironinen, parodinen tai satiirinen käsittelytapa

Selite

Pakinan varhaisempi nimi koseria juontaa ranskalaisen Charles Augustin Sainte-Beuvelta (1804-69); tämän alun perin Le Globe- ja Le Constitutionel -lehdissä julkaistut "maanantaipakinat" julkaisiin myöhemmin kokoelmina Causeries du lundi (1851-62) ja Nouveaux lundis (1861-69).

Sanomalehdistön nopea kehitys soi Suomessakin 1800-luvulta alkaen runsaasti palstatilaa myös pakinoille, jotka yleensä julkaistiin vakionimimerkillä. Varsinaisia pakinoita edelsivät esim. Suomettaressa 1847-66 yleiset maaseutukirjeet. Ensimmäinen suomalainen ammattipakinoitsija oli Kaapro Jääskeläinen (A. B. Mäkelä), joka aloitti pakinointinsa Savo-lehdessä 1888. Suomalaisen pakinan varhaisia mestareita ovat nimimerkillä Ung Hans 1902-06 Helsingfors Postenissa esiintynyt Guss Mattsson sekä nimimerkkejä Mikko Vilkastus, Teemu ja Kanttori Sepeteus käyttänyt Eino Leino. Myöhempiä eturivin pakinoitsijoitamme ovat Olli (Väinö Nuorteva), Nenä (Pentti Saarikoski), Bisquit (Seppo Ahti) ja Origo (Jouni Lompolo). Murrepakinan taitajiin kuuluvat eteläpohjalainen Vaasan-Jaakkoo (I. O. Ikola) ja raumalainen Hj. Nortamo. Urheilupakinoitsijoistamme tunnetuin on Tahko (Lauri Pihkala), poliittisen pakinan edustajista merkittävin mm. nimimerkeillä Pekka Peitsi ja Liimatainen esiintynyt Urho Kekkonen.

Erikieliset vastineet

rubrica umoristica	italia (italiano)
kåseri	ruotsi (svenska)
Causerie	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:pakina. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:pakina.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →