Kirjallisuudentutkimus:lukudraama
lukudraama
lukudraama |
Määritelmä
näytelmän muotoon kirjoitettu mutta enemmän luettavaksi kuin näyttämöllä esitettäväksi soveltuva teos, usein runomuotoinen
Selite
Lukudraamoja - oikeastaan lausuntadraamoja - ovat esim. Senecan tragediat, John Miltonin Samson Agonistes (1671, Kuoleva Simson), lordi Byronin Manfred (1817), Percy Bysshe Shelleyn Prometheus Unbound ( 1818-20, Vapautettu Prometheus), Goethen Faustin toinen osa (1832), Robert Browningin Pippa Passes (1841, Pippa kulkee ohi) ja Johannes Linnankosken Kirot (1907).
Lisätiedot
Lukudraama on kuitenkin suhteellinen käsite, sillä ei ole yhtä oikeaa vastausta siihen onko jokin teos vain luettavaksi tarkoitettu vai sopiiko se myös näyttämölle. Nykykäsityksen mukaan mitä tahansa tekstiä voidaan käyttää teatterissa.[1]
Erikieliset vastineet
closet drama | englanti (English) | |
teatro para leer | espanja (español) | |
pièce á lire | ranska (français) | |
théâtre dans un fauteuil | ranska (français) | |
läsdrama | ruotsi (svenska) | |
Buchdrama | saksa (Deutsch) | |
Lesedrama | saksa (Deutsch) | |
lugemisdraama | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- draama (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
- ↑ PavisP1998
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:lukudraama. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:lukudraama.)