Oikeustiede:ilmakuljetus
ilmakuljetus
| ilmakuljetus |
Ilmakuljetuksissa lainsäädäntömme pohjautuu kansainvälisille yleissopimuksille. Vanhin oli niin kutsuttu Varsovan konventio vuodelta 1929. Tällä hetkellä niin matkustajien kuin tavaroiden kuljetusta sääntelee Montrealin yleissopimus vuodelta 1999. Lisäksi mm. matkustajien oikeuksia lentojen viivästyessä tai peruutuessa sääntelee EY:n asetus lentomatkustajien oikeuksista vuodelta 2004 (uudistushanke meneillään). Lainsäädäntöä tulkittaessa on otettava huomioon sen kansainvälinen tausta.
Säännökset rahdinkuljettajan vastuusta ovat pääosin pakottavaa oikeutta. Rahdinkuljettajalla on ankara vastuu niin henkilö- kuin tavarakuljetuksistakin.
Rahdinkuljettaja vapautuu henkilövahinkoa koskevasta vastuusta vain silloin, kun vahinko johtuu yksinomaan matkustajan terveydentilasta. Vastaavasti rahdinkuljettaja voi vapautua vastuustaan tavaravahingoista, jos hän osoittaa, että vahinko johtuu yksinomaan tavaran omasta laadusta, puutteellisesta pakkauksesta, sotatoimista tai viranomaisen toimenpiteestä. Vastuun enimmäismääriä on rajoitettu, esim. henkilövahinkojen osalta 100 000 SDR (noin 112 020 euroa), josta rahdinkuljettaja voi vapautua vain näyttämällä, että vahinko on johtunut matkustajan omasta myötävaikutuksesta. Suuremmista vahingoista vastuu rakentuu tuottamusvastuulle. Tavaravahinkojen osalta enimmäismäärä on 17 SDR/kg (n. 19 euroa, ks. kuljetussopimukset). Tämä tavaravastuu on syrjäytymätön, eli se ei syrjäydy vaikka rahdinkuljettaja olisi syyllistynyt tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen. Jotta kuljetusasiakas ei menettäisi oikeuttaan vahingonkorvauksiin, hänen on lyhyessä ajassa tehtävä kirjallinen muistutus ja nostettava kanne.Kirjoittaja: Lena Sisula-Tulokas
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:ilmakuljetus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ilmakuljetus.)
