unanimismi


unanimismi

Määritelmä 1900-luvun alun ranskalaisen runouden suuntaus, jonka piirissä korostettiin yhteisöllisyyden merkitystä

Selite

Unanimistien mielestä yksilö pystyy todella vaikuttamaan vain sulautuessaan osaksi laajempaa yhteisöä. Yksilöä pidetään joukkosielun heijastumana ja ihmisten katsotaan toimivan kollektiivisena subjektina ikään kuin kollektiivinen tiedostamaton ohjaisi heitä samanaikaisesti samaan suuntaan. Koulukunnan nimi juontaa ryhmän merkittävimmän edustajan Jules Romainsin (1885-1972) runokokoelmasta La Vie unanime (1908, Yksisieluinen elämä). Vielä paremmin Romainsin pyrkimykset ilmenevät hänen romaanissaan Les Hommes de hanne valonte (1932-46, Ihmisillä hyvä tahto). Suuntauksen toinen keskeinen edustaja on Georges Duhamel (1884-1966), jolta on suomennettu mm. romaani La Passion du monde (1919, Maailman omistus).

Unanimistit saivat virikkeitä universaalista veljeyttä korostavista Walt Whitmanin, Victor Hugon ja Emile Zolan näkemyksistä sekä kollektiivista tajuntaa käsittelevistä sosiologi Émile Durkheimin teorioista. He propagoivat uusia rytmejä noudattavaa välitöntä runoa (poésie immédiate), joka olisi tyystin riisuttu symboliikasta ja loppusoinnuista. Unanimistien poetiikka kiteytettiin yhteisjulkaisuissa Notes sur lu technique poétique (1910) ja Petit traité de versification (1923). Suuntaus pantiin merkille Suomessakin. Raoul Palmgren kritisoi 1930-luvulla Elvi Sinervon novelleja unanimismille ominaisena pitämästään porvarillisesta kollektivismista ja pikkuporvarillisesta idealismista.

Lisätiedot Ranskan unanime= yhteisöllinen, yksimielinen, jakamaton

Erikieliset vastineet

unanimism	englanti (English)
unanimisme	ranska (français)
unanimism	ruotsi (svenska)
Unanimismus	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 28.12.2025: Kirjallisuudentutkimus:unanimismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:unanimismi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →