Oikeustiede:Euroopan unionin perustuslaki
Euroopan unionin perustuslaki
| Euroopan unionin perustuslaki |
Sopimus Euroopan perustuslaista oli Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen kansainvälinen sopimus, jonka oli tarkoitus korvata ne perussopimukset, joihin Euroopan unioni perustuu. Sopimuksen keskeisiä tavoitteita olivat perussopimusten selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen, unionin toiminnan tehostaminen, unionin tuominen lähemmäksi kansalaisia ja unionin demokratiavajeen paikkaaminen. Käytännön uudistuksia, joista sopimuksessa sovittiin, olivat: unionille luotava oikeushenkilöllisyys, Maastrichtin pilarijärjestelmästä luopuminen, unionin perusoikeuskirjalle annettava muodollisjuridinen sitovuus, neuvoston määräenemmistöpäätösten määritelmän muuttaminen, Euroopan parlamentin merkityksen kasvattaminen unionin lainsäädäntöprosessissa, komission jäsenmäärän supistaminen, unionin ulkoasiainministerin tehtävän perustaminen ja Eurooppa-neuvoston kiertävän puheenjohtajuuden lakkauttaminen.
1993 voimaan tulleen Maastrichtin sopimuksen jälkeen jäsenvaltioiden keskuudessa alkoi voimistua halu institutionaalisten uudistusten tekemiseen unionissa. Osasyinä tähän olivat jäsenvaltioiden määrän lisääntyminen ja koetut puutteet unionin toiminnassa. Näistä uudistuksista ei kuitenkaan saatu sovittua Amsterdamin (allekirjoitettu 1997) tai Nizzan (allekirjoitettu 2001) sopimuksissa, joten Laekenin huippukokouksessa joulukuussa 2001 perustettiin unionin tulevaisuuskonventti, jonka oli tarkoitus laatia ehdotus uudeksi perustuslailliseksi sopimukseksi unionille. Konventti julkaisi ehdotuksensa perustuslailliseksi sopimukseksi heinäkuussa 2003 ja se hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa kesäkuussa 2004. Hollantilaiset ja ranskalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet perustuslaillista sopimusta kansanäänestyksissään kesällä 2005. Tämän jälkeen perustuslaillinen sopimus päätettiin hylätä, mutta Euroopan johtajat halusivat silti viedä läpi sopimuksessa hahmotellut uudistukset. Suomen eduskunta hyväksyi perustuslaillisen sopimuksen joulukuussa 2006 (HE 67/2006 vp), jolloin oli jo selvää, että sopimus ei tule voimaan sellaisenaan. Muodollisesti uudistettu Lissabonin sopimus, jonka sisältö on kuitenkin pitkälti yhtenevä perustuslaillisen sopimuksen kanssa, allekirjoitettiin joulukuussa 2007 ja se tuli voimaan 1.12.2009.
Perustuslailliseen sopimukseen kohdistettiin monenlaista kritiikkiä. Sanottiin, että unioni ei tarvitse suurta perustuslaillisen sopimuksen kaltaista uudistusta, koska se toimi jo sellaisena kuin se oli olemassa Nizzan sopimuksen jälkeen. Konventin toimintaa kritisoitiin siksi, että se ei ole ideaali tapa valmistella uutta perustuslakia, toisaalta konventti kuitenkin toimi poliittisten realiteettien valossa. Myös sopimuksen sisältöä kritisoitiin, tosin esitetty kritiikki oli osin ristiriitaista: jotkut väittivät sopimuksen lisäävän unionin federalistisia piirteitä, toisten mielestä sopimus taas korosti liikaa hallitustenvälistä yhteistyötä (engl. intergovernmentalism).Kirjoittaja: Tomi Tuominen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Graig&DeBúrca2011, RaitioJ2010
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:Euroopan unionin perustuslaki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:Euroopan unionin perustuslaki.)
