kirkko-oikeus

Määritelmä kirkkoja ja niiden jäseniä koskeva erityinen oikeudenala, jota määrittävät sekä teologiset että juridiset lähtökohdat

Selite

Kirkko-oikeutta voidaan tutkia sekä teologian että oikeustieteen metodein. Kirkko-oikeuden perusteiden tarkempi ja syvempi käsittäminen edellyttää teologian ja oikeustieteen välisten ja niiden sisäisten kysymyksenasettelujen tarkastelemista yhdessä.

Kirkko-oikeus samaistetaan yleensä julkisoikeudelliseksi kirkkoa koskevan sääntelyn osaksi. Kirkko-oikeudessa on kuitenkin kysymys myös kirkon itseymmärrykseen kuuluvasta teologisesta määrittelystä ja kirkon tunnustuksesta sekä kirkon uskonyhteisöluonteen lähtökohdista johtuvasta omaleimaisuudesta.

Kirkko-oikeuden tärkeän oikeusteologisen ja oikeusteoreettisen kysymyksen muodostaa, mihin kirkko-oikeus viime kädessä voidaan perustaa eli mistä kirkon oikeus on johdettavissa. Vaikka kirkolla on sosiologisen yhteisön järjestysmuoto ja hallinto, sen varsinaista ydintä ja perustaa (konstituutiota) eivät muodosta juridiset normilauseet, vaan kirkon teologiset rakenteet, joiden perusta on kirkon teologiassa. Tällöin kirkon ylipositiivisiin määrittelyihin liittyvä kriittinen tarkastelu on kirkko-oikeuden käsitteen kannalta tärkeä arvioitaessa, mikä kirkossa on sen "oikeaa oikeutta" ja mistä oikeuslähteistä kirkko-oikeus on löydettävissä sekä mikä määrittää kirkko-oikeuden oikeellisuuden ja hyväksyttävyyden eli legitimiteetin.

Suomalaisessa kirkko-oikeuden määrittelyssä voidaan viitata myös F.L. Schaumanin Handbok i Finlands kyrkorätt -kirjaan (1853, s. 17), jossa Schauman teki kirkko-oikeudessa erottelun inre kyrkorätt ("då den bestämmer kyrkans rättsförhållanden inom henne sjelf") vs. yttre kyrkorätt ("då den bestämmer kyrkans förhållanden till andra samfund").

Kirkko-oikeutta on Suomessa tutkittu verraten vähän ja siksi sen käsite on saanut erilaisia sisältöjä. Kirkko-oikeus sen suppeammassa merkityksessä on voinut käsittää lähinnä neljänlaista kirkkoa koskevan oikeuden tarkastelua: - lähinnä vain kirkon ja valtion välisiä suhteita koskevaa sääntelyä, - lainsäädännöllisiä puitteita, joissa kirkot kussakin maassa voivat toimia, - tavanomaisemmassa merkityksessä kirkon järjestysmuotoa ja hallintoa koskevaa sääntelyä (kirkkolakijärjestelmän kautta säädetty kirkkolaki ja sen valtuutuksella säädetyt kirkon sisäiset järjestykset sekä ns. kirkollisten lakien muodossa tai yhteiskunnan yleisellä lainsäädännöllä säädetyt oikeudelliset normit).

Kirkko-oikeutena käsitteen laajemmassa merkityksessä on voitu pitää sellaista kirkko-oikeutta, jossa ei välttämättä tai ainakaan kaikilta osin ole kysymys kirkko-oikeudesta kirkkoa koskevana lainsäädäntönä. Tällöin kirkko-oikeudessa on kysymys myös ainoastaan kirkkoa koskevista asioista, vaikka niistä ei olisikaan lakisäännöksiä. Kysymys on tällöin kirkon ylipositiivisesta oikeudesta. Tällaista kirkko-oikeutta olisivat ainakin:

- kirkko-oikeus, jossa "kysymys on kirkon yläpuolella olevaan perusteeseen, Kristus-sanomaan perustuvasta oikeudesta" (osana kirkon ylipositiivista oikeutta), - Raamatusta nouseva kirkon toiminta ja sitä koskeva järjestys.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Pekka Leino

Lähikäsitteet

oikeusteologia

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Oikeustiede:kirkko-oikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kirkko-oikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →