Oikeustiede:tavaramerkkioikeus
tavaramerkkioikeus
tavaramerkkioikeus |
Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti ja jonka avulla voidaan erottaa elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat ja palvelut toisten tuotteista. Tavaramerkkinä voi olla erityisesti sana (mukaan lukien henkilönnimi), kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen päällyksen muoto. Säännöksen sanamuoto osoittaa, että kyseessä on vain esimerkkiluettelo. On hyvin yleistä käyttää samaa tunnusmerkkiä sekä tavaramerkkinä että toiminimenä. Tavaramerkki on tavaroihin ja palveluihin liittyvä tunnus, toiminimi puolestaan viittaa elinkeinonharjoittajaan. Laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (SopMenL) annetaan täydentävää suojaa yksinoikeuslakien soveltamisalan ulkopuolisissa tilanteissa. Tavaramerkkisuojaa täydentävä vaikutus voi tulla esiin esimerkiksi tilanteessa, jossa viitataan väärään maantieteelliseen alkuperään, sillä SopMenL:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan tai vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.
Yksinoikeus tavaramerkkiin tarkoittaa, ettei kukaan muu kuin merkin haltija saa ilman tämän lupaa elinkeinotoiminnassa käyttää tähän merkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä. Yksinoikeus tavaramerkkiin saadaan rekisteröimällä tai vakiinnuttamalla. Yksinoikeus tavaramerkkiin hankitaan tavallisimmin tekemällä tavaramerkkihakemus sen merkitsemisestä tavaramerkkirekisteriin. Kansallista tavaramerkkirekisteriä ylläpitää Patentti- ja rekisterihallitus (PRH). Tavaramerkin rekisteröinti on voimassa kymmenen vuotta siitä päivästä alkaen jona hakemus on tehty ja se voidaan uudistaa aina kymmeneksi vuodeksi kerrallaan niin monta kertaa kuin halutaan. Vakiinnuttaminen tarkoittaa yksinoikeuden saamista tavaramerkkiin käyttämällä sitä elinkeinonharjoittajan tavaroiden tai palveluiden tunnuksena. Vakiintuminen on tapahtunut, kun merkki on tullut Suomessa yleisesti tunnetuksi haltijan tavaroiden tai palveluiden erityisenä merkkinä niiden keskuudessa, joihin elinkeinonharjoittajan toiminta suuntautuu. Tavaramerkki on merkinhaltijan vapaasti luovutettavissa. Merkinhaltija voi myös antaa muille käyttölupia (lisenssejä) merkkinsä käyttämiseen.
Tavaramerkkioikeus on lähtökohtaisesti territoriaalista eli alueellista oikeutta. Siten yksinoikeus tavaramerkkiin on pääsääntöisesti hankittava jokaisessa maassa erikseen. Suomi on kuitenkin liittynyt vuonna 1995 kansainvälisen rekisteröinnin mahdollistavaan Madridin sopimuksen pöytäkirjaan, jonka mukaisessa järjestelmässä tavaramerkki voidaan suojata yhdellä hakemuksella useassa eri maassa ja eri yhteisöjen alueella. Pöytäkirjan mukaisella kansainvälisellä rekisteröinnillä on sama vaikutus kuin jos rekisteröinnin olisi myöntänyt sen sopimusvaltion kansallinen rekisteriviranomainen. Rekisteriviranomaisena toimii World Intellectual Property Organisation (WIPO). Lisäksi yhteisön tavaramerkkiin perustuva yksinoikeus on yhtenäisesti voimassa koko EU:n alueella. Yhteisön tavaramerkillä tarkoitetaan yhteisön tavaramerkkiasetuksen mukaista, Euroopan unionin sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston (The Office of Harmonization for the Internal Market, OHIM) rekisteröimää tavaramerkkiä. Yksinoikeus voi perustua vain rekisteröintiin. Yhteisön tavaramerkki on voimassa 10 vuotta kerrallaan. Se voidaan halutessa uudistaa kuinka monta kertaa tahansa suorittamalla rekisteröinnin uudistamismaksut.Kirjoittaja: Anu Pitkänen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:tavaramerkkioikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:tavaramerkkioikeus.)