Määritelmä muodoltaan ja sisällöltään rakennuksen arkkitehtuuriin kiinteästi liittyvää veistotaidetta, joka voi olla pelkästään koristeellista tai ilmentää rakennuksen luonnetta tai käyttötarkoitusta

Selite

Toisin kuin vapaat veistokset, arkkitehtuurikuvanveisto on kiinteä osa arkkitehtuuria. Arkkitehtuurikuvanveistoa on käytetty eri rakennusosien, kuten fasadin, jäsentelyyn. Euroopassa keskiajalta 1800-luvulle saakka veistoksia käytettiin etenkin kirkkorakennuksissa sekä muissa julkisissa rakennuksissa. Lisäksi esimerkiksi palatsien ja linnojen kaltaiset rakennukset sekä portit ja riemukaaret ovat saattaneet sisältää arkkitehtuurikuvanveistoa.

Arkkitehtuurikuvanveisto oli olennainen osa antiikin Kreikan temppelirakennuksia, esimerkiksi Parthenonia (447–433 eaa.), jossa oli friisi. Ranskassa sijaitsevissa Chartresin ja Reimsin katedraaleissa on runsaasti veistoksia, kuten Reimsin katedraalin länsiportaalin Marian ja Elisabetin kohtaaminen (n. 1225 –1245). Matthäus Daniel Pöppelmannin suunnittelema paviljonki Zwinger (1711–1722) Dresdenissä sisältää ylenpalttisen runsasta veistokoristelua, josta vastasi kuvanveistäjä Balthasar Permoser. Roomassa Nicolas Salvin suunnittelema, vuonna 1762 valmistunut Trevin suihkukaivo on Palazzo Polin yhteydessä. Pariisin ooppera (1861–1874), jonka suunnittelija oli arkkitehti Charles Garnier, sisältää muun muassa veistoksilla koristellun julkisivun. Lontoossa Charles Barryn suunnittelema Parlamenttitalo (1839–1852) koristeltiin Augustus Welby Northmore Puginin ornamentiikalla.

Suomessa arkkitehtuurikuvanveistoa on muun muassa Ateneumin, Helsingin Tuomiokirkon ja Säätytalon julkisivuissa.

Lisätiedot Kirjoittaja: Mari Tossavainen