Lähdekoodi sivulle Oikeustiede:ordre public/laajempi kuvaus

{{Ilmiö
|Luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus,
}}
'''Ehdottomuusperiaate lainvalinnassa.'''
[[oikeustiede:lainvalintanormi|Lainvalintanormia]] säädettäessä ei voida ennalta tietää, minkä sisältöisen lain soveltamiseen se yksittäistapauksissa johtaa. Vaikka kansainvälisen yksityisoikeuden peruslähtökohtiin kuuluu (oikeus)kulttuurinen suvaitsevaisuus, ei ole pidetty hyväksyttävänä, että lainvalintasäännön osoittamaa vieraan valtion lakia tulisi soveltaa riippumatta siitä, miten loukkaavaan lopputulokseen se yksittäistapauksessa johtaa. Tällöin ehdottomuusperiaate toimii ikään kuin varaventtiilinä estäen lopputulokset, jotka ovat räikeästi vastoin tuomioistuinvaltion ilmentämiä arvoja ja perusperiaatteita. ''Ordre public'' osoittaa tuomioistuinvaltion rajat vieraan oikeuden sietämiselle. 

Ehdottomuusperiaatetta sovellettaessa tuomioistuimen harkinnan kohteena on aina se tulos, johon vieraan valtion lain säännös tiettyyn ratkaistavana olevaan yksittäistapaukseen sovellettuna johtaa. Arvio ei kohdistu itsessään vieraan valtion lakiin, vaan sen tietyn säännöksen soveltamistulokseen harkittavana olevassa tapauksessa. Vieraan valtion lain säännöksen soveltamisen tulee johtaa tuomioistuimessa ratkaistavana olevassa yksittäistapauksessa tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen lopputulokseen, jotta ehdottomuusperiaatetta voitaisiin soveltaa. Tuomioistuin ei voi kieltäytyä soveltamasta vieraan valtion lain säännöksiä vain siksi, että vieraan valtion laki yleisellä tasolla poikkeaa tuomioistuinvaltion lain arvostuksista. Samalla tavoin säännösten soveltamisesta ei voida kieltäytyä vain siitä syystä, että vieraan valtion lain soveltaminen johtaisi tuomioistuinvaltiossa vallitsevan käsityksen mukaan vähemmän oikeudenmukaiseen lopputulokseen kuin tuomioistuinvaltion lain soveltaminen. 

Ehdottomuusperiaatteen käytöllä ei tule vesittää vieraan valtion lain soveltamisen ajatusta vaan periaatetta on vakiintuneen käsityksen mukaan sovellettava suppeasti ja varovasti. Lainvalintasäännössä on alun perin hyväksytty mahdollisuus, että vieraan valtion laki voi tulla sovellettavaksi. Samalla on hyväksytty se, että lainvalintasäännön osoittaman vieraan valtion lain soveltaminen voi johtaa lopputulokseen, joka poikkeaa siitä, mihin tuomioistuinvaltion lakia soveltamalla päädyttäisiin. Se, kuinka tiiviisti itse asia liittyy tuomioistuinvaltioon, voi muodostua merkitykselliseksi pohdittaessa, johtaako vieraan valtion lain säännöksen soveltaminen tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen lopputulokseen ratkaistavana olevassa yksittäistapauksessa. Jos asialla on voimakkaat liittymät tuomioistuinvaltioon, ehdottomuusperiaatteen soveltumiskynnys saattaisi ylittyä helpommin kuin, jos asialla olisi tuomioistuinvaltioon vain heikot liittymät. Lisäksi on esitetty, ettei ehdottomuusperiaate lähtökohtaisesti tulisi sovellettavaksi [[oikeustiede:esikysymys|esikysymystä]] ratkaistaessa. 

Vieraan valtion lain säännösten soveltaminen voidaan torjua vain siltä osin kuin soveltaminen ratkaistavana olevassa yksittäistapauksessa johtaisi tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen lopputulokseen. Muilta osin vieraan valtion lain säännöksiä tulee edelleen soveltaa. Ehdottomuusperiaatteen nojalla soveltamatta jätetyistä säännöksistä mahdollisesti muodostuva aukko tulee lähtökohtaisesti täyttää soveltamalla vieraan valtion lakia ilman torjutuksi tulleita säännöksiä. Vasta toissijaisesti voidaan turvautua tuomioistuinvaltion omien säännösten soveltamiseen aukon täyttämiseksi. Ehdottomuusperiaatteen soveltaminen saattaakin käytännössä johtaa sovellettavan lain paloitteluun eli ''[[oikeustiede:dépeçage|dépeçage]]''-ilmiöön. 

Ehdottomuusperiaate katsotaan viimekätiseksi keinoksi torjua vieraan valtion lain säännöksen tai säännösten soveltaminen, ja kynnys sen soveltamiseen on lähtökohtaisesti hyvin korkealla. On korostettava periaatteeseen turvautumisen poikkeuksellisuutta ja sen suppeaa käyttöalaa. Periaatteen merkitystä on kuitenkin lisännyt ihmis- ja perusoikeuksien merkityksen kasvu. Kansainvälisessä yksityisoikeudessa ehdottomuusperiaate on toiminut eräänlaisena viimekätisenä ihmisoikeuksien turvanormina.

'''Ehdottomuusperiaate tuomioiden ja päätösten tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa.'''
''Ordre public''-periaatteen nojalla voidaan kieltäytyä tunnustamasta ja täytäntöönpanemasta alkuperävaltiossaan päteviä ja täytäntöönpanokelpoisia tuomioita ja päätöksiä, jos niiden tunnustaminen ja täytäntöönpano olisivat vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita. ''Ordre public'' on yleinen [[oikeustiede:kieltäytymisperuste|kieltäytymisperuste]] kansallisissa laeissa ja kansainvälisissä instrumenteissa. Ehdottomuusperiaatteen tarkoituksena on varmistaa, ettei vahvistettavana oleva päätös poikkea räikeästi tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen arvolähtökohdista ja perusperiaatteista. Merkitystä on annettava sille tosiasialliselle lopputulokselle, johon ulkomaisen ratkaisun tunnustaminen kussakin yksittäistapauksessa johtaisi. Tuloksen tulee olla Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, jotta ulkomainen tuomion tai päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanemisesta voidaan kieltäytyä. Ulkomaista ratkaisua ei voida ''ordre public''-periaatteen nojalla torjua esimerkiksi vain sen vuoksi, että sen sisältö on erilainen kuin millaiseksi se olisi muodostunut tunnustamis- ja täytäntöönpanovaltion säännöksiä sovellettaessa. Harkittaessa, tulisiko ulkomainen ratkaisu tunnustaa ja täytäntöönpanna, tuomioistuimen tulee kiinnittää huomiota myös siihen, minkälaiseen tilanteeseen ratkaisun tunnustamatta ja/tai täytäntöönpanematta jättäminen tarkasteltavana olevassa yksittäistapauksessa johtaisi. Ulkomaisen ratkaisun tunnustamisesta kieltäytyminen tai täytäntöönpanon epääminen saattaisivat monessa kysymyksessä aiheuttaa ratkaisun kohteena oleville henkilöille huomattavia vaikeuksia ja/tai heikentää heidän oikeudellista asemaansa. Harkittaessa ratkaisun tunnustamisen ja täytäntöönpanon epäämistä ehdottomuusperiaatteen nojalla yksittäistapauksen olosuhteet ja tosiseikat ovat usein ratkaisevassa asemassa. 

'''Ehdottomuusperiaate Suomen kansainvälisyksityisoikeudellisessa lainsäädännössä.'''
Viime vuosina ''ordre public''-lausekkeita on otettu enenevissä määrin kansallisiin säännöksiin. Kansallisten säännösten lisäksi ''ordre public''-lausekkeita esiintyy myös EU:n lainsäädännössä ja Suomea koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa. ''Ordre public''-periaatteen voidaan katsoa olevan voimassa Suomen kansainvälisyksityisoikeudellisessa lainsäädännössä tavanomaisena oikeutena riippumatta siitä, onko säännöstä nimenomaisesti sisällytetty säännöstekstiin. Kansainvälisiä instrumentteja koskien ehdottomuusperiaatteen soveltuminen ilman nimenomaista instrumenttiin sisällytettyä ''ordre public''-lauseketta on kuitenkin tulkinnanvaraisempaa, vaikkakin ''ordre public''-periaatteen voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan voimassa ilman kirjoitetun säännöksen tukea. On huomattava, että ehdottomuusperiaatetta saatetaan soveltaa toisella tavoin kuin sitä sovellettaisiin kansallisten säännösten yhteydessä. Kansainväliseen instrumenttiin on saatettu myös sisällyttää ''ordre public''-periaatteen käyttöä rajoittavia lausekkeita.

Oikeusjärjestyksen perusteita ei määritetä jäsenvaltioissa EU-autonomisen tulkinnan mukaan, joten niiden sisällössä voi olla eroja jäsenvaltioiden välillä. Kuitenkin unionin oikeusjärjestyksen perusteet luetaan jäsenvaltioissa niiden oikeusjärjestyksen perusteisiin. On huomattava, että koska unionin säädösinstrumentteihin on otettu lainvalintaa koskevia ''ordre public''-säännöksiä, unionin tuomioistuin voi määritellä ''ordre public''-säännösten rajoja ja näin se on tehnytkin. 

Ehdottomuusperiaate koskee lähtökohtaisesti kaikkia oikeudenaloja, mutta eri oikeudenaloilla ehdottomuusperiaatteeseen turvautumisen kynnys on erilainen. Erityisesti varallisuusoikeudessa periaatteella on ollut vanhastaan hyvin suppea käyttöala. Positiiviset ''ordre public''-säännökset voivat olla perusteiltaan lähellä negatiivisen ''ordre public’n'' tarkoittamia oikeusjärjestyksen perusteita. Verrattain ehdottomuusperiaatteen soveltamisala on kuitenkin huomattavasti suppeampi. Käsitys ehdottomuusperiaatteen sisällöstä muuttuu ajan myötä oikeusjärjestyksen muuttuessa.

Valtiot ratkaisevat lähtökohtaisesti itse oikeusjärjestyksensä perusteiden sisällön. Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteisiin voidaan katsoa luettavan perustavaa laatua olevat moraalikäsitykset, ihmisoikeudet ja tietyt keskeiset EU-oikeuden oikeusnormit, jotka palvelevat unionin oikeusjärjestyksen keskeisimpiä tavoitteita. Lisäksi esimerkiksi tuomioistuimen toiminnan koskemattomuus, lahjomattomuus ja puolueettomuus voidaan katsoa oikeusjärjestyksen perustavanlaatuiseksi periaatteeksi. Sopimusoikeuden alalla vapaan tahdonmuodostuksen suojaaminen esimerkiksi pakottamista, petosta tai kiskontaa vastaan sekä yhdenvertaisuus oikeuskelpoisuutta ja oikeustoimikelpoisuutta määriteltäessä kuuluvat Suomen oikeusjärjestyksen perustavanlaatuisiin periaatteisiin. 

'''Ehdottomuusperiaatteen kritiikki ja ''ordre public'' kansallisiin oikeuslähteisiin perustuvasta kansainvälisestä yksityisoikeudesta irrallisena itsenäisenä periaatteena.''' 
''Ordre public''-periaate tekee poikkeuksen muutoin perinteisesti neutraalien lainvalintanormien avulla suoritettavaan lainvalintaan. Ehdottomuusperiaatteella voidaan torjua lainvalintasääntöjen avulla määritetyn sovellettavan lain, ''[[oikeustiede:lex causae|lex causaen]]'', joka eurooppalaisen kansainvälisen yksityisoikeuden yleisen lähtökohdan mukaan lähtökohtaisesti on asiaan läheisimmin liittyvä laki, säännösten soveltaminen. Edelleen periaatteen nojalla voidaan kieltäytyä tunnustamasta ja täytäntöönpanemasta ulkomaista tuomiota tai päätöstä, joka on alkuperävaltiossaan täysin pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen. Kärjistetysti sanottuna ''ordre public''-periaatteen myötä ulkomaisen oikeuden mahdollisen soveltamisen lopputulosta sekä ulkomaisen päätöksen tai tuomion tunnustamista ja/tai täytäntöönpanoa arvioidaan tuomioistuinvaltion oikeuspoliittisten tavoitteiden kannalta. Periaatteen soveltaminen saattaa johtaa siihen, että läheisimmin liittyvän lain säännösten sijasta asiaan sovelletaan tuomioistuinvaltion lain säännöksiä tai että alkuperävaltiossa pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen tuomio tai päätös ei saa kohdevaltiossa lainkaan oikeusvaikutuksia. 

''Ordre public''-oppia on kritisoitu siitä, että se kiinnittää huomiota [[oikeustiede:oikeusnormi|oikeusnormin]] tarkoitukseen ja vaikutukseen toisin kuin perinteisesti neutraaleiksi mielletyt lainvalintasäännöt ja suosii häpeilemättömästi tuomioistuinvaltion lakia. Ehdottomuusperiaatteeseen liittyvä tuomioistuimen harkintavalta sekä ehdottomuusperiaatteen sisällön ja soveltamisen ennakoimattomuus on nähty ongelmallisena erityisesti ''[[oikeustiede:common law|common law]]''-maissa. ''Ordre public''-periaate on nähty ongelmalliseksi myös esimerkiksi [[oikeustiede:vaihtoehtoinen riidanratkaisu|vaihtoehtoisena riidanratkaisumuotona]] käytetyn [[oikeustiede:kansainvälinen välimiesmenettely|kansainvälisen välimiesmenettelyn]] kentällä. Periaatteen laajentavan tulkinnan on katsottu mahdollistavan [[oikeustiede:välitystuomio|välitystuomioiden]] tunnustamisen ja täytäntöönpanon epäämisen protektionistisin perustein. 

''Ordre public''-periaatetta on alettu käyttää enenevissä määrin perinteisen kansallisiin oikeuslähteisiin perustuvan kansainvälisen yksityisoikeuden kehyksen ulkopuolella. Esimerkiksi EU-oikeuteen on sisällytetty ''ordre public''-lausekkeita samoin kuin ''ordre public''-luonteisia säännöksiä. ''Ordre public''-periaatetta on alettu käyttämään myös yhä useammin transnationaalisessa tai universaalissa merkityksessä, jolloin sen suojaamat perustavanlaatuiset periaatteet muodostuisivat yleismaailmallisesti hyväksytyistä arvoista ja tavoitteista.