Lähdekoodi sivulle Oikeustiede:Mooseksen laki/laajempi kuvaus

{{Ilmiö
|Luokka=Oikeushistoria, Arkaainen oikeus
}}
'''Synty ja yhteiskunnallinen tausta'''
Juutalaisten varhaisin oikeus, Mooseksen laki, on peräisin noin 700-luvulta eKr. Mooseksen laki on primitiivistä oikeutta, ja sille on leimallista vahva sukuvalta sekä heikko keskusvalta. Mooseksen laki on ennen muuta paimentolais- ja valloittajakansan oikeutta.

'''Ominaispiirteet'''
Mooseksen laille, kuten [[oikeustiede:sukuoikeus|sukuoikeudelle]] yleensä, oli leimallista verikosto. Sitä rajoitti tunnettu talioperiaate ("silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä"). Valtaosa Mooseksen lain säännöksistä koski uskonnollisia riittejä. Lain siveellisyyssäännökset olivat tiukat ja avioesteet ulottuivat laajalle.

Mooseksen laki oli rikosoikeudellisesti ankara, ja kuolemanrangaistus oli siinä säädetty rangaistukseksi useista rikoksista. Ankaruus oli osin seurausta siitä, että monien rikosten katsottiin kohdistuvan Jahveen. Siksi ne olivat myös jumalanpilkkaa. Mooseksen lain rikosoikeuden ankaruuden on katsottu johtuvan siitä, että juutalaiset valloittajakansana halusivat käyttää myös rikosoikeuden keinoja valloitetun kansan, kanaanilaisten, kontrolloimiseen. Ankarien siveellisyyssäännösten motiiviksi on otaksuttu juutalaisten halu erottautua selkeästi valloituksen kohteeksi joutuneista kanaanilaisista.

'''Mooseksen lain modernit piirteet''' 
Primitiivisestä yleisluonteestaan huolimatta Mooseksen laissa on laatimisajankohta huomioon ottaen sangen uudenaikaisia piirteitä. Legaaliselle todistusteorialle (ks. [[oikeustiede:todistusoikeus|todistusoikeus]]) tyypillinen kahden (tai kolmen) todistajan vaatimus on kirjattu Mooseksen lakiin. Myös tuottamuksen ja tahallisuuden käsitteet on jossain määrin erotettu toisistaan.

'''Mooseksen laki Saksassa'''
Mooseksen laki otettiin käyttöön uskonpuhdistuksen jälkeisessä Saksassa: selkeä esimerkki tästä on tunnetun saksalaisen rikosoikeusoppineen Benedict Carpzovin doktriini.

'''Mooseksen laki Ruotsi-Suomessa''' 
Rikosoikeudellisesti ankaraa Mooseksen lakia käytettiin yhteiskuntapolitiikan välineenä jo laatimisensa aikoihin. Samalla tavoin sitä hyödynnettiin ruotsalaisen absolutismin rakentamisessa 1500-luvun lopulta alkaen.

Mooseksen lain vaikutus tuntui välittömimmin rikosoikeudessa, joka ankaroitui huomattavasti. Erik XIV:n "patentti törkeistä rikoksista" (1563) perustui historialliseen tapaan käsittää eräät törkeimmät rikokset suoraan Jumalaan kohdistuviksi loukkauksiksi. Esivallan tehtävänä oli katsoa, että tällaiset teot – esimerkiksi jumalanpilkka, murha ja huoruus – sovitettiin kuolemanrangaistuksella. Muussa tapauksessa Jumalan viha lankeaisi kansan päälle ruton ja nälänhädän kaltaisten onnettomuuksien muodossa.

Mooseksen lakia alettiin soveltaa eräisiin törkeisiin rikoksiin Ruotsissa vuonna 1608. Tämä merkitsi lain ankaroitumista ja kuolemanrangaistuksen ulottamista noin 70 eri tekoon. Tällaisia olivat muun muassa huoruus, noituus ja vanhempien herjaaminen. Oikeuskäytännössä Mooseksen lain ankaruutta lievensi alioikeuksien tapa pitäytyä mieluummin [[oikeustiede:maanlait|maanlain]] kuin Mooseksen lain säännöksiin. Hovioikeuksien valta lieventää eli leuteroida rangaistuksia vaikutti samaan suuntaan.

Kirjoittaja: Heikki Pihlajamäki