Oikeustiede:EUn perustuslaillistumiskehitys

{{Käsite
|logotiedosto=SLYpalkki.jpg
|logolinkki=http://lakimiesyhdistys.fi|määritelmä_fi=Euroopan talousyhteisön ja sittemmin [[oikeustiede:Euroopan unioni|Euroopan unionin]] kehityksessä havaittava piirre, jossa tämän kansainvälisen, valtiosopimuksin perustetun järjestön rakenteeseen ja toimivaltaan on liitetty kansallisvaltioiden perustuslaeissa omaksuttuja instituutioita ja niihin viittaavia nimikkeitä järjestöelimille
|selite_fi=Euroopan taloudellisen integraation kehitykseen liittyy tavoite syventää ja vahvistaa integraatiota yli tavanomaisten, valtioiden perustamien kansainvälisten järjestöjen tason. Perinteiset kansainväliset järjestöt eivät ole oman oikeusjärjestyksensä suhteen autonomisia, vaan niiden toimivalta perustuu jäsenvaltioiden ratifioimiin tai muutoin sitovaksi ilmoittamiin kansainvälisoikeudellisiin sopimuksiin. Ne eivät järjestöpäätöksin voi määrittää toimivaltaansa, ja niiden oikeusasema määräytyy Wienin valtiosopimuskonvention mukaan. EU-oikeuden näkökulmasta (kuten unionin tuomioistuin ja usein myös EU-oikeudellinen tutkimus) Unioni nähdään autonomisena sui generis -luonteisena järjestelmänä. Sitä ei haluta luonnehtia hallitusten väliseksi kansainväliseksi järjestöksi (intergovernmental organization).

Toisaalta kuitenkin myös EU:n oikeusasema perustuu viime kädessä jäsenvaltioiden ratifioimiin kansainvälisoikeudellisiin sopimuksiin. Tähän viitaten ainakin pisimmälle viedyt johtopäätökset EU-oikeuden autonomisesta asemasta omine jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksetkin kattavine perusnormeineen<ref>Jääskinen s. 119-142.</ref> on muista kuin EU-oikeudellisista lähtökohdista etenevissä selvittelyissä myös problematisoitu.

Perustuslaillistumiskehityksessä on nähty liittovaltioistumistavoite. Niilo Jääskisen mukaan kehitystä voidaan luonnehtia kahdesta lähtökohdasta. EU:n perustuslaillistumiskehitys voidaan ymmärtää joko institutionaalisesti tai valtiosidonnaisesti. Institutionaalisesta näkökulmasta perustuslaillistuminen tarkoittaa unionin oikeudellisten rakenteiden kehitystä konstitutionaalisia periaatteita noudattaviksi ilman, että kysymys olisi samalla EU:n muuttumisesta liittovaltioksi. ''Valtiosidonnaisessa'' käyttötavassa nähdään sen sijaan välttämätön merkitysyhteys modernin kansallisvaltion käsitteeseen ja tähän käsitteeseen sisältyviin ideologisiin ja arvoperusteisiin teoreettisiin oletuksiin.

Kehitys kohti perustuslakistatusta näkyy selvimmin ns. [[oikeustiede:Euroopan unionin perustuslaki|Euroopan unionin perustuslaista]] l. sopimuksesta Euroopan perustuslaista.<ref>I-1 artikla 
Unionin perustaminen 
1. I artikla: "Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä, perustetaan Euroopan unioni, jolle jäsenvaltiot antavat toimivaltaa yhteisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Unioni sovittaa yhteen jäsenvaltioiden politiikat, joilla pyritään saavuttamaan nämä tavoitteet, ja käyttää yhteisönä jäsenvaltioiden sille antamaa toimivaltaa." Sopimusta tarkoittanut hallituksen esitys 36/2006 oli otsikoitu esitykseksi "Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta".</ref>
|lähteet=HE34/2012, HE155/2012, JääskinenN2008, NieminenL2004,
|tarkistettu=Y
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ilkka Saraviita]]
|luokka=Valtiosääntöoikeus, Valtiosuvereenisuus,
|laajempi kuvaus=Y
}}
{{Liittyvä nimitys
|kieli=suomi
|nimitys=EU:n perustuslaillistumiskehitys
|otsikossa=Y
}}
{{Lähikäsite
|käsite=Oikeustiede:Euroopan unionin perustuslaki
}}
{{Lähikäsite
|käsite=Oikeustiede:Euroopan unionin ylivaltiollinen toimivalta
}}
{{Lähikäsite
|käsite=Oikeustiede:federalismi
}}
{{Lähikäsite
|käsite=Oikeustiede:federatiiviset piirteet EU-rakenteessa
}}
{{Lähikäsite
|käsite=Oikeustiede:ylikansallinen konstituutio
}}