Lähdekoodi sivulle Antiikintutkimus:metriikka

{{Käsite
|määritelmä_fi=oppi [[Antiikintutkimus:runomitta|runomittojen]] muodosta
|selite_fi=Antiikin runomitat perustuvat tavujen kestoon eli pitkien ja lyhyiden tavujen säännölliseen vaihteluun. Runomitta kuvataan antamalla runomitan kaava. Lyhyitä tavuja merkitään merkillä ⏑ (''breve''), pitkiä merkillä — (''longum'') ja tavuja, jotka voivat olla lyhyitä tai pitkiä, merkillä ⏒, ⏓ tai × (''anceps''). Kahta lyhyttä tavua, joiden sijalla voi esiintyä yksi pitkä tavu, merkitään merkillä ⏔, ja pitkää tavua, jonka tilalla voi esiintyä kaksi lyhyttä tavua, merkillä ⏕. Erikestoiset tavut muodostavat metroneita eli runojalkoja, jotka erotetaan toisistaan merkillä {{!}}. Säkeessä esiintyvät tauot eli [[Antiikintutkimus:kesuura|kesuurat]] merkitään merkillä ‖. Runojalan painollinen tavu (iktus, arsis) voidaan merkitä akuutilla aksentilla —́. Metronilla voidaan viitata myös kahden runojalan muodostamaan kokonaisuuteen.

Tavallisimmat runojalat (ja niistä muodostuvat metronit) perusmuodossaan:

* [[Antiikintutkimus:trokee|trokee]] —⏑ (—⏑—⏒)
* [[Antiikintutkimus:jambi|jambi]] ⏑— (⏒—⏑—)
* [[Antiikintutkimus:spondee|spondee]] ——
* [[Antiikintutkimus:daktyyli|daktyyli]] —⏑⏑
* [[Antiikintutkimus:anapesti|anapesti]] ⏑⏑— (⏑⏑—⏑⏑—)
|tarkistettu=Kyllä
|luokka=Kreikkalainen ja latinalainen metriikka
|laajempi kuvaus=Ei
}}
{{Liittyvä nimitys
|kieli=suomi
|nimitys=metriikka
|järjestysluku=1
|otsikossa=Kyllä
|kursivoitu=Ei
}}
{{Liittyvä nimitys
|kieli=suomi
|nimitys=runomittaoppi
|otsikossa=Kyllä
|kursivoitu=Ei
}}