Oikeustiede:itsekriminointisuoja/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Oikeus pysyä vaiti. Perinteisessä mielessä oikeus pysyä vaiti tarkoittaa oikeutta olla puhumatta. Vaitiolo-oikeus tarkoittaa, että epäillyn tai syytetyn ei tarvitse lausua syytteen johdosta mitään, ei vastata kysymyksiin eikä hän ole velvollinen antamaan vastinetta asiassa.
Oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen pitää sisällään paljon muutakin. Epäillylle tai syytetylle ei voida asettaa velvollisuutta esittää todistetta, eli editiovelvollisuutta, eikä hänellä ole oikeudenkäynnissä totuusvelvollisuutta, kuten muilla asianosaisilla (EIT Funke v. Ranska 25.2.1993 ja J.B. v Sveitsi 3.5.2001).
Epäasiallinen painostus. On jossakin määrin epäselvää, missä kulkee epäasiallisen painostuksen raja. Ihmisoikeustuomioistuimen linjan mukaan pakottaminen tai painostus on ollut epäasiallista ja EIS:n vastaista ainakin, jos vaikenemisen murtamiseen on liittynyt sanktioita, kuten uhkasakko tai painostusvankeus. Kiellettyä ei sen sijaan ole esimerkiksi varoittaa vaikenemisen epäedullisista seuraamuksista näytön arviointiin. Kaikkia rikoksia koskevaa yhtenäistä linjaa painostuksen tai uhan käyttämisestä rikosprosessissa näytön hankkimiseksi ei ole löydettävissä EIT:n ratkaisukäytännöstä.
Rikosprosessin ulkopuoliset, samanaikaiset menettelyt. Konkurssimenettelyssä konkurssivelallisella on tietojenanto- ja myötävaikutusvelvollisuus. Hänen tulee vahvistaa pesäluettelon tiedot oikeiksi uhkasakon ja vankeuden uhalla. Ulosottomenettelyssä velallinen on velvollinen ilmoittamaan totuudenmukaisesti muun muassa omaisuutensa, varansa ja velkansa. Mikäli velallinen ei luovuta tietoja vapaaehtoisesti, voi ulosottomies toimittaa ulosottoselvityksen sakon uhalla tai velallinen voidaan ulosottomiehen pyynnöstä poliisin toimesta noutaa paikalle. Myös verotusmenettelyyn liittyy useita painostuskeinoja tietojen saamiseksi; tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä 2000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu, ja verovelvolliselle voidaan määrätä veronkorotus.
Myös hallinnollinen menettely voidaan katsoa "rikossyytteeksi", johon liittyy itsekriminointisuoja, mikäli hallinnollisessa menettelyssä määrättävä seuraamus voi olla tuntuva, sillä tavoitellaan preventiivistä vaikutusta ja jos se kohdistuu laajemmalle kuin vain rajoitettuun kohderyhmään. Näin ollen itsekriminointisuoja ulottuu periaatteessa myös esimerkiksi verotusmenettelyyn, jossa määrättävä veronkorotus vastaa tässä mielessä rikosoikeudellista seuraamusta.
Suojaa rajoittaa menettelyjen samanaikaisuusvaatimus. Mikäli henkilö antaa vääriä tietoja verotarkastuksessa samaan aikaan, kun hänestä on vireillä veropetosta koskeva poliisin esitutkinta, pelkästä väärien tietojen antamisesta Verohallinnolle ei voida rangaista, koska se hävittäisi olennaisilta osiltaan syylliseksi epäillyn oikeuden vaieta tai olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen (KKO 2011:46).
Suoja voi ulottaa vaikutuksensa myös muihin rikosprosessin kanssa samanaikaisesti vireillä oleviin menettelyihin, esimerkiksi konkurssimenettelyyn (KKO 2009:80, 2011:35 ja 2011:52). Korkeimman oikeuden kanta samanaikaisuusvaatimukseen näyttää siltä, että mikäli konkurssimenettelyyn kuuluva uhka tai painostus kohdistuu aikaan, jolloin poliisilla ei vielä ole tietoa tapahtuneesta velallisen rikoksesta, on rikoksella hankitut varat rangaistuksen uhalla ainakin ilmoitettava verotuksessa ja niillä tulee maksaa aikaisemmat ulosottovelat. Näin siitä huolimatta, että siten todennäköisimmin paljastaa tekemänsä rikoksen ja saattaa itsensä syytteen vaaraan.
Muun kuin vastaajan asema. Jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi hänen syyllisyyden selvittämiseen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 § 1 mom. mukaan. Kirjallisuudessa on yleensä katsottu, että mikäli todistaja valitsee tietojen antamisen ja vastaa kysymyksiin, hän on luopunut itsekriminointisuojasta. Asia ei ole selvä, koska myös sillä kannalla ollaan, että henkilö nauttii itsekriminointisuojaa silloinkin kun hän vastaa todistajana valheellisesti kysymyksiin, joihin vastaamisesta hän olisi saanut kieltäytyä.
Moottoriajoneuvon kuljettaja syyllistyy rikoslain 23 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun liikennepakoon, mikäli hän on osallinen syystään tai syyttään liikennevahinkoon eikä pysähdy auttamaan vahingoittuneita. Jokaisen liikenneonnettomuuteen osallisen on tieliikennelain 58 §:n mukaan muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaa aihetta (KKO 1996:101). Lisäksi liikenneonnettomuuteen osallisen on tieliikennelain 59 §:n mukaan ilmoitettava vaatimuksesta nimensä ja osoitteensa sekä annettava tietoja tapahtumasta. Näin siitä huolimatta, että paikalle jääminen odottamaan poliisiviranomaisten saapumista ja henkilötietojen antaminen peltokolarista epäilemättä saattaa onnettomuuteen osallisen syytteen vaaraan.
Hyödyntämiskielto. Itsekriminointisuojan loukkaamisen välttämiseksi hyödyntämiskielto on ainoa kohtuullisesti toimiva oikeussuojakeino. Vuonna 2016 uudistetun oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 § 2 mom.:n mukaan tuomioistuin ei saa rikosasiassa hyödyntää vaitiolo-oikeuden vastaisesti hankittua todistetta. Hyödyntämiskielto koskee myös todistetta, joka on hankittu muussa kuin rikosprosessissa pakkokeinon käyttämisen uhalla, jos hän oli samanaikaisesti epäiltynä tai vastaajana rikoksesta. Jos kuitenkin henkilö on muussa menettelyssä antanut lakisääteisen velvollisuutensa täyttämisen yhteydessä totuudenvastaisen lausuman tai asiakirjan esimerkiksi veroilmoituksessa, ulosottoselvityksessä tai konkurssipesän pesäluetteloa vahvistaessaan, sitä saadaan hyödyntää todisteena itse velvollisuuden vastaista menettelyä koskevassa rikosasiassa edellä selostetulla tavalla.
Muussa tapauksessa tuomioistuin saa hyödyntää myös lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvä oikeudenloukkauksen vakavuus, hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja muut olosuhteet. Pääsääntöisesti kotimaisen oikeuden mukaan siis mahdollinen virkarikossyyte riittää pidäkkeeksi hankkia näyttöä lainvastaisin keinoin. Hyödyntämiskielto ei estä poliisia esimerkiksi suuntaamasta jo aloitettua esitutkintaa sellaisten tietojen perusteella, jotka on saatu esitutkinnan kohteena olevan henkilön sanktiouhkaisessa kuulemisessa todistajana.
Itsekriminointisuoja vastuusta vapauttavana seikkana. Väärien tietojen antamisesta konkurssi- ja ulosottomenettelyssä rangaistaan velallisen petoksena ja väärien tietojen antamisesta verotarkastuksessa rangaistaan veropetoksena. Itsekriminointisuojaa ei mainita rikoslaissa oikeuttamis- tai anteeksiantoperusteena, eikä se ole suoraan niihin rinnastettavissa. Pääsääntöisesti koska itsekriminointisuoja pitää sisällään epäillyn oikeuden pysyä vaiti ja valehdella, ei esimerkiksi sillä, antaako velallinen vääriä tietoja tai jättääkö antamatta tietoja, ole merkitystä. Tunnusmerkistöä ei sovelleta tai siihen soveltuu oikeuttamisperuste, jos itsekriminointisuojan edellytykset täyttyvät.
Niissäkin tilanteissa, joissa itsekriminointisuoja ei vapauta väärien tietojen antajaa vastuusta, voidaan se usein ottaa huomioon anteeksiantoperusteena huomioon. Itsekriminointisuojaa muistuttavat tilanteet joka tapauksessa ovat omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa ilmoitusvelvollisuuttaan ja häneltä ei aina voida kohtuudella vaatia toisenlaista suhtautumista intressiristiriitatilanteessa (KKO 2009:80 ja 2010:41).
Syyteneuvottelu. Syyteneuvottelu on uusi menettely, jossa periaatteena on, että tunnustus lieventää rangaistusta, jos syyttäjä ja syytetty pääsevät ennen oikeudenkäyntiä yksimielisyyteen tuomiosta. Eri maissa syyteneuvottelulla tarkoitetaan tunnustuksella saatavia erilaisia lievennyksiä rikosvastuuseen. Yleensä niistä käytetään nimitystä plea bargain. Syyteneuvottelu otettiin Suomessa käyttöön vuoden 2015 alusta alkaen.
Suomessa käyttöön otettu syyteneuvottelujärjestelmä täyttää EIT:n asettamat ihmisoikeusvaatimukset. Syyteneuvottelussa on turvattava epäillyn tiedonsaanti esitutkinnassa kerätystä aineistosta. Hänellä on oikeus avustajaan sekä oikeus saada tieto menettelyn oikeudellisesta merkityksestä. Epäiltyä ei saa painostaa tai harhauttaa syyteharkintamenettelyyn ja menettely on dokumentoitava asianmukaisesti tuomioistuinten jälkikontrollia varten.
Kirjoittaja: Ari-Matti Nuutila