Oikeustiede:itsekriminointisuoja

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

itsekriminointisuoja

itsekriminointisuoja
Määritelmä rikoksesta epäiltyä tai syytettyä suojaava sääntö, jonka mukaan häntä ei saa pakottaa eikä painostaa omalla toiminnallaan edistämään syyllisyytensä selvittämistä
Selite Ketään ei voida rangaista siitä, ettei ole aktiivisesti edesauttanut joutumistaan epäillyksi tai syytetyksi (self-incrimination). Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on käytetty myös termejä myötävaikuttamattomuusperiaate ja itsensä syyllistämiskielto.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 art. 3 kpl g kohdan mukaan ketään ei saa pakottaa rikossyytettä tutkittaessa todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Itsekriminointisuoja on olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (2) artiklaan kirjattua syyttömyysolettamaa. Se kuuluu myös suomalaisen rikosprosessilainsäädännön perusvaatimuksiin.

Itsekriminointisuoja suojelee rikoksesta syytettyä viranomaisen epäasiallista painostusta vastaan. Tarkoituksena on paitsi menettelyjen oikeudenmukaisuuden turvaaminen myös väärien tunnustusten ehkäiseminen. Suojan kieltämistä ei voi perustella turvallisuudella tai yleisellä järjestyksellä.

Itsekriminointisuoja vaikuttaa jo ennen kuin henkilö on virallisesti epäiltynä tai syytettynä. Suoja koskee kuitenkin vain aktiivista toimimista. Itsekriminointisuoja ei vaikuta siihen, että henkilön tulee alistua siihen, että viranomaiset hankkivat näyttöä häntä vastaan esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun lainsäädännön mukaisesti. Tämä tarkoittaa muun muassa alistumista erilaisiin tutkimuksiin esimerkiksi DNA-näytteen tai sormenjälkien ottamiseksi. Virkamiehen vastustaminen, niskoittelu ja haitanteko ovat rikoslain 17 luvussa rikokseksi säädettyjä tekoja.

Syyttömyysolettaman ja itsekriminointisuojan ero on selvä. Kun syyttömyysolettama alkaa horjua syyllisyyttä tukevan näytön vahvistuessa, itsekriminointisuoja takaa sen, ettei epäiltyä tai syytettyä edelleenkään voida velvoittaa aktiivisesti selvittämään omaa syyllisyyttään. Ihmisen ei tarvitse todistaa itseään vastaan. Itsekriminointisuoja ei kuitenkaan ole absoluuttinen. Vaitiolosta tehtäviä päätelmiä tai muutoin vastoin tahtoa hankittujen todisteiden näyttöarvoa arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota tapauksen olosuhteisiin, käytettyjen keinojen laatuun, johtopäätösten merkittävyyteen todistusharkinnassa sekä puolustuksen oikeusturvatakeisiin. Vaikka esimerkiksi autoilijan kieltäytyminen poliisin puhalluskokeesta ei ole erikseen rangaistava teko, se voi olla niskoittelua ja kieltäytymistä voidaan käyttää todisteena auton kuljettajan rattijuopumuksesta.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Ari-Matti Nuutila

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

ErvoL2003, KoponenP2006, TapanilaA2010, TräskmanPO1993, VuorenpääM2011, KorvenmaaJ2012, Virolainen&Pölönen2004, s. 303-309

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 17.01.2019: Oikeustiede:itsekriminointisuoja. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:itsekriminointisuoja.)