Oikeustiede:in dubio pro reo -sääntö

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

in dubio pro reo -sääntö

in dubio pro reo -sääntö
Määritelmä tuomioistuimen on ratkaistava epäselvissä näyttötilanteissa tapaus syytetyn eduksi
Selite Rikosprosessin perusnormeihin kuuluu syyttömyysolettama, jonka mukaan rikoksesta epäiltyä on pidettävä syyttömänä kunnes hänen syyllisyytensä on lopullisesti vahvistettu oikeudenkäynnissä. Sitä lähellä on puolustuksen suosimisen periaate favor defensionis, mikä ennen muuta sisältää sen, että asian ollessa epäselvä se on asia ratkaistava syytetyn eduksi.

Jos jonkin syyllisyyttä koskevan seikan suhteen on olemassa epäilyksiä, on syyte hylättävä. Jos rikosasiaa ratkaistaessa äänestettäessä äänet menevät tasan, niin vapauttava tai lievin mielipide voittaa. Tätä periaatetta kutsutaan latinalaisella nimellä in dubio pro reo.

In dubio pro reo -säännöllä on alkujuuret valistusajan prosessuaalisissa uudistuksissa, joilla pyrittiin poistamaan vanhemman inkvisitorisen prosessin julmuuksia ja mielivaltaisuuksia. Sääntö on muodostunut yhdeksi keskeisistä oikeusvaltiollisista periaatteista kaikissa kehittyneissä valtioissa. Kehittynyt oikeustaju ei salli syyttömän tuomitsemista rangaistukseen rikoksesta. Langettavan rikostuomion edellytyksenä on, että rikokseen syyllisyydestä on olemassa riittävän vahva, "täysi näyttö".
Lisätiedot
Kirjoittaja: Ari-Matti Nuutila

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

JokelaA2008, s. 25-33, JonkkaJ1993, SahavirtaR2006, VirolainenJ2010, TräskmanPO1998a

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 17.01.2019: Oikeustiede:in dubio pro reo -sääntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:in dubio pro reo -sääntö.)