yksilöintivaatimus esineoikeudessa

Määritelmä

Yksilöintivaatimuksella esineoikeudessa tarkoitetaan sekä itse varallisuusoikeuden että oikeuden kohteen yksilöintiä riittävän täsmällisesti, jotta oikeudenhaltija saa toteutettua sopimuksen mukaisen oikeutensa yhtäältä sopimuspuoltaan kohtaan ja toisaalta sivullisia sitovasti.

Yksilöintivaatimus ilmenee myös täsmällisyys- eli spesialiteettiperiaatteena kirjaamisoikeudessa. Täsmällisyysperiaate asettaa tiettyjä vaatimuksia sekä kirjaamisen kohteen että kirjattavan oikeuden yksilöinnille, jotta varallisuusoikeus voidaan merkitä kirjaamisrekisteriin.

Selite

Yksilöintivaatimus on yksi esineoikeuden johtavista periaatteista. Sen merkitys tulee esille paitsi sopimussuhteessa niin ennen muuta vaihdantakollision tapauksissa yhtenä ratkaisuun vaikuttavana seikkana.

Sopimussuhteessa (inter partes) tulee varallisuusobjektin, kuten omistus- tai panttiobjektin, olla tahdonilmaisussa yksilöity riittävän erottelukykyisesti, jotta kohde voidaan yleisten sopimusoikeudellisten tulkinta- ja täydentämissääntöjen perusteella tarvittaessa täsmentää sellaiseksi, jota osapuolet ovat tarkoittaneet, ja jotta viime kädessä tuomioistuin voi riittävästi yksilöidä esinekohtaisen tuomionsa. Yksilöinnillä turvataan se, että esim. esineen ostaja saa myyjältä tai vastaavasti käteispantin saaja pantinantajalta sopimuksenmukaisen objektin tarvittaessa vaikka kanneteitse.

Kohteen yksilöinnin oikeudellinen merkitys korostuu sivullissuhteissa vaihdantakollisioissa. Jotta esineoikeuden haltija, kuten omistaja tai pantinhaltija, voi erottaa omistus- tai panttiobjektin sen tosiasialliselta haltijalta tämän ulosmittaus- ja konkurssivelkojia sitovasti (eli käyttää erottamis- eli separaatio-oikeutta), edellytetään objektin yksilöimistä. Vaaditaan muun muassa, että objekti on individuaalisesti määrätty ja että se on yhä erotettavissa ulosmittaus- ja konkurssivelallisen muusta samanlaisesta varallisuudesta, ts. että objekti ei ole sekoittunut velallisen muuhun varallisuuteen. Niinpä esim. omistaja on oikeutettu erottamaan itselleen omistamansa esineen sen lainaajalta tai komissionsaajalta näiden ulosmittaus- ja konkurssivelkojia sitovasti, jos vain esine on riittävästi yksilöity ja säilyttänyt erottelukykynsä.

Oikeuden toteuttamisen lisäedellytyksenä voidaan vaatia, että objekti on säilyttänyt itsenäisyytensä irtaimena esineenä tapauskohtaisesti joko asianosassuhteessa tai sivullissuhteissa, ts. että aksessiosaannon edellytykset eivät ole täyttyneet eikä esineestä ole tullut toisen (pää)esineen ainesosa tai tarpeisto.

Yksilöintivaatimuksen täyttäminen voi tapahtua eri vaiheissa: itse sopimuksessa (tahdonilmaisussa) ja sen jälkeisissä ns. esineoikeudellisissa toimenpiteissä (akteissa), kuten hallinnan luovutuksessa (traditiossa), denuntiaatioilmoituksessa ja kirjaamismerkinnässä.

Sopimussidonnaisuus inter partes ja sivullissidonnaisuus ultra partes edellyttävät dynaamisen suojan kannalta esineoikeuden kohteen yksilöintiä.

Yksilöintivaatimus realisoituu myös konkurssioikeudellisten takaisinsaantisäännösten soveltamisessa. Surrogaattiperiaate liittyy läheisesti esineoikeudelliseen yksilöintivaatimukseen; tämän periaatteen voidaan sanoa olevan poikkeus spesialiteettiperiaatteesta.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jarno Tepora

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

GöranssonU1985, s. 496-547, HavansiE1992, s. 100, 102-103, 172, 287 ja 538, HåstadT2011, s. 152-168, Koulu&Tepora1989, s. 57-58, KartioL2001, s. 63-66 ja 70

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Oikeustiede:yksilöintivaatimus esineoikeudessa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:yksilöintivaatimus esineoikeudessa.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →