Oikeustiede:tuomiomalli/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

Mallinesilmukka havaittu: Malline:Ilmiö


Palaa takaisin käsitesivulle

Yleistä. Mallien käyttö on vanha perinne kaikessa kirjallisessa toiminnassa. Jo kirjapainotaidon varhaisvaiheessa julkaistiin kaavakokoelmia, jotka sisälsivät esimerkiksi erilaisten rakkauskirjeiden malleja. Koska lakikielellä ja magiikalla on historiassa läheinen yhteys, on viranomaistoiminnassa pidetty itsestään selvänä, että käsiteltävät asiat esitetään juuri määrätyin sanoin ja täsmälleen tavan edellyttämässä järjestyksessä.

Tutkijakin unohtaa helposti, miten suuri osa oikeudestamme on kodifioimatonta. Laki ei esimerkiksi tunne jutun palauttamista eikä reformatio in peius -kieltoa. Miten siis kirjoitetaan tuomio, jossa palautusvaatimus hylätään peius -kiellon perusteella? Vastaus löytyy tuomioita koskevista kokoonpanokaavoista.

Julkaistut kokoonpanokaavat. Menneinä vuosikymmeninä on julkaistu useitakin kirjoja, jotka sisältävät tuomioistuinten pöytäkirjojen ja päätösten kokoonpanokaavoja. 1990-luvulla eläkeikää lähestyvä lakimiespolvi käytti aikoinaan Erik Gaddin teosta Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjat, jota yleisesti pidettiin ainakin käräjiä istuvalle auskultantille korvaamattomana. Gaddin ohella sekä Viipurin että Turun hovioikeudet julkaisivat aikoinaan kokoonpanokaavojaan painettuina kirjoina.

Tuomiomallien monimutkaisuus. Vanhat tuomioistuinten pöytäkirjat ovat monumentaalisia pikkutarkassa kielellisessä sokkeloisuudessaan. Edellä mainituista kokoelmista löytää esimerkkejä malleista, joissa yksi virke saattaa jatkua sivulta toiselle, ja vielä siten, että sivulauseet on huolellisesti systematisoitu. Determinatiivipronominien sijasta käytetään sanoja "mainittu", "jo mainittu", "vielä mainittu", "usein mainittu" jne. tavan määräämänä sarjana.

Niin sanotun resiittipäätöksen (ts. asiaselostuksen sisältävän päätöksen) pitkän mallin mukaan kirjoittaminen tuli aloittaa sanalla "sittenkuin" (yhteen kirjoitettuna): "Sittenkuin virallinen syyttäjä oli Helsingin raastuvanoikeudessa kertonut, että...". Tämä päätöksen jakso (passus), joka sisälsi teonkuvauksen, saattoi olla hyvin pitkä. Vielä 1970-luvun lopulla tuomio aloitettiin fraasilla: "Raastuvanoikeus on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että...". Tämän jälkeen selostettiin vaatimukset, vastine ja todistelu sekä niistä tehtävä johtopäätös.

Tuomion ydin kirjoitettiin esimerkiksi näin: "Sen vuoksi ja kun kantajan Hylly 2100 -nimisenä markkinoimaa kirjahyllyä ei muotoilunsa tai rakenteensa puolesta voida pitää siinä määrin omaperäisenä, eikä hyllystä kokonaisuutenakaan ennestään yleisesti kaupan olevista vastaavista kalusteista olennaisesti niin eroavana, että se muodostaisi tekijänoikeudesta kirjallisiin tai taiteelliseen teoksiin annetun lain 1 §:ssä tarkoitetun itsenäisen taideteollisen tuotteen, raastuvanoikeus harkitsee oikeaksi hylätä syytteen ja jutussa esitetyt muut vaatimukset osaksi perusteettomina, osaksi näyttämättöminä."

Vastaavanlainen teksti tekijänoikeuden alalta saattoi kuulua seuraavasti: "Vastoin A:n ja V:n kiistoa H ei siten ole näyttänyt saattaneensa luovuttaa yhtäkään erillistä kappaletta teoksestaan eri korvauksesta kenellekään sen lisäksi, että hän kertakorvauksesta oli luovuttanut sen käytettäväksi seminaarin oheislukemistona sekä käytettäväksi koulutusmateriaalina. Näin ollen, kun H:lla on oikeus edellä jo lausuttuun kohtuulliseen hyvitykseen siitä, että A ja V olivat luovuttaneet teoksen säätiölle käytettäväksi seminaarin oheislukemistona, H ei ole näyttänyt hänelle aiheutuneen vahinkoa saamatta jääneenä teoksen tuottamana myyntitulona sen johdosta, että A ja V tekijänoikeuslain 2 §:n vastaisesti olivat luovuttaneet teoksen säätiölle seminaarin oheislukemistona käytettäväksi. Näin ollen, kun menetyksen korvauksen tarkoituksena on saattaa vahingon kärsijä samaan asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkotapahtumaa, H:lla ei tältä kerrotulta osalta ole katsottava näytetyn olevan oikeutta saada A:lta ja V:ltä menetyksenä vaatimaansa korvausta."

Näissä esimerkeissä, jotka ovat peräisin 1980-luvun alusta, ratkaisun juridinen sisältö on esitetty täsmällisesti, mutta kumpaakaan päätöstä ei voida pitää kielellisesti helposti käsitettävänä. Niissä esiintyy myös kaksi kokoonpanokaavojen keskeistä tyylipiirrettä: sivulauseen upottaminen keskelle päälausetta (ns. kiilalause) ja määreiden kasaaminen pääsanan edelle. Eräissä tapauksissa tuomiomalleja voi luonnehtia lähinnä absurdeiksi. Vaikeata rangaistusten yhdistämistä koskeva tuomion teksti kirjoitettiin umpikappaleina, eikä ollut mitenkään tavatonta, että yhdistämislausuma oli jopa kymmenen sivua pitkä - kaikki yhtä kappaletta!

Lähetekaavat. Tuomioistuinkielen mallisidonnaisuus näkyi myös lähetteissä ja kirjelmissä. Esimerkiksi: "Korkeimman oikeuden annettua tänään päätöksensä... lähetän täten jäljennöksen sanotusta päätöksestä lääninhallitukselle toimenpiteitä varten/tiedoksi." Jos päätöksessä oli täytäntöön pantavaa, se lähetettiin "toimenpiteitä varten", muussa tapauksessa lähetteeseen merkittiin "tiedoksi". Kun päätöksen kopio tai kappale lähetettiin oikeuskanslerille, lähetteen sanamuoto oli: "sellaista toimenpidettä varten, johon asia kenties antaa aihetta".

Ainakin ylioikeuksissa oli tavallista, että kirjekonseptit tarkastettiin yhtä yksityiskohtaisen huolellisesti kuin tuomiotkin.

Kokoonpano ja lähetekaavojen esikuvat. Malleista ja niiden sanakäänteistä on havaittavissa, että monet fraasit ja vakiintunet ilmaukset ovat peräisin eri käännöksistä. Perusmalli on usein ollut latinaa, ja vielä sujuvaa latinaa. Niinpä "on katsottava että" palautuu latinalaiseen verbimuotoon "constat". Malli on välittynyt saksan ja ruotsin kielten kautta suomen kieleen. Korkein oikeus lopetti vielä 1980-luvulla pääasiaratkaisunsa fraasiin "tätä kaikki asianomaiset noudattakoot". Tuolloin tuskin kukaan enää tiesi, että fraasi oli alkujaan asetuksissa ja julistuksissa käytetty ilmaisu, jolla tähdennettiin Ruotsin kuninkaan ja - autonomian ajalla - keisarin ylintä päätäntävaltaa. Vain sana "alamaisesti" jäi käytöstä vuonna 1918.

Kirjoittaja: Jukka Kemppinen