Kielitiede:illatiivi

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

illatiivi

illatiivi
Definition sisäpaikallissija, joka perusmerkityksessään ilmaisee siirtymistä jonkin sisään
Explanation Suomen kielessä illatiivin sijapääte on yksikössä -Vn (jossa V merkitsee edeltävän vokaalin pidentymistä, talo+on), -hVn (jossa V merkitsee h:ta edeltävän vokaalin toistoa, tuo+hon) tai -seen (umpitavu- ja jäännöslopukeloppuisissa sanoissa, huonee+seen). Monikossa pääte on -in (pieni+in), -hin (taloi+hin) ja -siin (huonei+siin).
Additional Information
VISK2008 Illatiivi on konkreettisessa merkityksessään tulosijamerkityksinen sisäpaikallissija, jonka päätteet ovat yksikössä vokaali + -n (esim. kalaan, asiaan), -h- + vokaali + -n (tuohon) sekä -seen (perheeseen) ja monikossa -in (pieniin), -hin (kaloihin) ja -siin (perheisiin), esim. mennä metsään, perehtyä asioihin (» § 93, 1256).

Equivalents

illativeenglanti
ilativoespanja
illativinarinsaame
illatiivkoltansaame
illativnorja
illatiivapohjoissaame
illativruotsi

Related Concepts

Sources

VISK2008

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 9.7.2020: Kielitiede:illatiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:illatiivi.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →