Filosofia:okkasionalismi

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

okkasionalismi

okkasionalismi
Määritelmä 1600-luvun metafyysinen suuntaus, jossa Jumalan nähdään yhdistävän maailman tapahtumat toisiinsa tahtomuksiensa kautta
Selite Okkasionalismi syntyi keskiajalla islamilaisessa filosofiassa, jolloin sen tunnetuin edustaja oli al-Ghazali (n. 1055-1111). Se nousi uudelleen suosioon kartesiolaisten keskuudessa ja koulukuntaa edustivat mm. ranskalainen lääkäri ja filosofi Louis de la Forge (1632-66), pariisilainen lakimies ja filosofi Géraud de Cordemoy (1614-83) ja hollantilainen filosofi Arnold Geulincx (1624-69). Tunnetuin okkasionalismin teoreetikko oli Nicolas Malebranche (1638-1715), joka katsoi että äärellisen maailman tapahtumat antavat vain satunnaisen syyn Jumalalle, joka voi halutessaan yhdistää tapahtumat kausaalisesti toisiinsa. Siten okkasionalismissa ei ole todellista kausaatiota luodussa maailmassa - vain Jumala on kausaalinen syy maailmassa. Jumala sääntelee maailmaa normaalisti yleisillä laeilla (luonnonlait), ja yksi niiden piirre on se, että tahtomuksemme seuraavat ruumiimme liikkeistä ja tietyt ruumiinliikkeet herättävät tiettyjä tunteita ja havaintoja mielessä. Okkasionalismi koskee siis sekä fysiikan tapahtumia että mielen ja ruumiin yhteistoimintaa. Teorian kritisoivat mm. John Locke (1632-1704) ja G. W. Leibniz (1646-1716), joka piti Jumalan jatkuvaa puuttumista maailman toimintaan pysyvänä ihmeenä ja siksi vastakkaisena Malebranchen ihanteelle, jonka mukaan Jumala toimii yksinkertaisimmilla tavoilla. Hän esitti sen sijaan teorian ennalta-asetetusta harmoniasta.
Lisätiedot ks. myös deus ex machina kirjallisuudentutkimuksessa

Vieraskieliset vastineet

occasionalismenglanti

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

NadlerS2011

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.01.2019: Filosofia:okkasionalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:okkasionalismi.)