Filosofia:käsite

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

käsite

käsite
Määritelmä ajattelun perusyksikkö tai ajatustiivistymä
Selite Käsitteet ovat yleisiä ja väitelauseiden tapaan semanttisia entiteettejä, joiden alaan yksilöt kuuluvat. Niiden vastakohta on yhteen yksilöön viittava erisnimi ja ne erotetaan sanoista ja niiden viittauksen kohteista kuten propositiot erotetaan lauseista ja niiden totuusarvoista. Käsitteet ovat ymmärryksen perusta - ne kokoavat tietämystä jäsentyneeksi, yhtenäiseksi ja mahdollisimman yksinkertaiseksi kokonaisuudeksi. Käsitteen määrittely ei tästä syystä onnistu muutamalla vakioidulla sanalla tai viittauksella. 1900-luvulla on käytetty pikemminkin termiä käsite kuin idea tai representaatio, joita on aiemmin käytetty samaan tapaan. Esimerkiksi idea liitetään kuitenkin yleensä subjektiiviseen mentaalisen kuvastoon, ja se on siksi harhaanjohtava tässä yhteydessä.
Käsitteet voidaan jakaa useisiin lajeihin. Primitiivisissä käsitteissä ei ole rakennetta tai struktuuria (joita on eri teorioissa erotettu kahdenlaisia malleja). Monimutkaisissa käsitteissä taas sellainen löytyy ja siten ne eroavat primitiivisistä käsitteistä. Kognitiotieteessä primitiivisistä käsitteistä käytetään joskus nimitystä atomiset käsitteet.
Yleensä nykyfilosofiassa käsite ajatellaan abstraktiksi entiteetiksi, joka voidaan nimetä monella eri sanalla tai merkillä (esimerkiksi Christopher Peacocke (1950-) ja Georges Rey). Näkemys pohjautuu Fregen erotteluun mielen ja merkityksen välillä. Käsitteen käsite ei siinä mielessä ole "missään" että sillä ei voi olla sen enempää mieltä kuin merkitystäkään - se kuuluu Fregen mukaan kolmanteen "piiriin", joka on riippumaton sekä mentaalisesta että fyysisestä (muita esimerkkejä ovat olemassaolo ja luvut).Fregeläisessä jaottelussa esimerkiksi kissan käsitteeseen, 'kissuuteen' viitataan sanoilla 'kissa', 'katti' ja 'die Katze'. Käsitteen sisällys (intensio) koostuu sitä määrittelevien tunnusmerkkien muodostamasta kokonaisuudesta. Käsitteen ala (ekstensio) taas tarkoittaa sitä, mihin olioihin tai joukkoihin käsitettä voidaan kohdistaa. Monet filosofisesti mielenkiintoiset käsitteet sisältävät synteettisiä ideoita, viittaavat tietämisen rajan toiselle puolen tai ovat sen verran kompleksisia tai koulukunnasta riippuvaisia, että käsitteitä koskevat keskustelut ja väittelyt jatkuvat.
Seuraavassa Margoliksen ja Laurencen mukaan keskeiset käsitettä koskevat teoriat eri tieteenaloilla:
1) Klassinen käsitteiden teoria. Perinteisessä käsitteiden teoriassa käsitteillä katsotaan olevan määritelmärakenne (esimerkkinä käsite "poikamies", joka voidaan määritellä naimattomaksi aikuiseksi mieheksi). Klassisen teorian tunnettuja edustajia olivat mm. G. W. Leibniz (1646-1716) ja John Locke (1632-1704). Klassisessa teoriassa monimutkaiset representaatiot koostuvat yksinkertaisimmista (esimerkiksi poikamies koostuu representaatioista naimaton, aikuinen ja mies). Käsitteita analysoimalla edetään lopulta yksinkertaisiin käsitteisiin, jotka eri suuntaukset käsittävät eri tavoin. Esimerkiksi empirismissä niiden katsottiin olevan aistihavainnoista saatuja kokemuksia. Perinteinen teoria oli vallassa antiikin filosofiasta aina 1950-luvulle saakka, joten muut teoriat ovat reaktioita siihen. 1900-luvun lopussa klassista teoriaa vastaan on nostettu monia eri kriittisiä näkemyksiä koskien esimerkiksi käsitteiden analyyttisyyttä ja niiden epämääräisyyttä (mm. Jerry Fodor, W. V. Quine, Hilary Putnam, Saul Kripke) ja näyttää siltä, että teoriaa ei voi enää pelastaa.
2) Käsitteiden prototyyppiteoria. Tämä teoria kehittyi 1970-luvulla, tarjoten ensimmäisen varteenotettavan vaihtoehdon klassiselle teorialle ja käytännössä syrjäytti sen. Teoriasta on useita eri variaatioita, mutta sen perusajatus on, että useimmat käsitteet ovat monimutkaisia representaatioita, joiden rakenne koodaa sen jäsenten yleisimpien ominaisuuksien tilastollisen analyysin. Näiden ominaisuuksien lisäksi voi olla myös muita, jotka eivät sovi "kuvaan", joten käsitteitä ei voi määritellä samaan tapaan yleispätevästi riittävin ja välttämättömin ehdoin kuin klassisessa teoriassa. Teoria siis kattaa useimmat, muttei kaikki käsitteen alaan kuuluvia ominaisuuksia. Esimerkiksi voidaan ottaa käsite "lintu", jonka ominaisuuksista teoria kattaa seuraavat: lentää, laulaa, pesii puissa, munii. Vaikka strutsi ei kata näitä kaikkia ominaisuuksia, sillä on niistä tarpeeksi, jotta se voidaan laskea kuuluvaksi käsitteen alaan. Prototyyppiteoriaa on inspiroinut Ludwig Wittgensteinin (1889-1951) perheyhtäläisyys-teoria. Teorian ongelmana on pidetty mm. sen tulkintaan liittyviä vaikeuksia - tutkimusten mukaan on esimerkiksi yleistä, että parillista numeroa 8 pidetään "enemmän parillisena" kuin numeroa 34.
3) Käsitteiden teoria-teoria. Tämä teoria perustuu psykologiassa yleistyneeseen käsitykseen, jonka mukaan kognitio yleensä on verrattavissa tieteelliseen päättelyyn. Käsitteitä on verrattu teoreettisiin termeihin, jolloin niiden filosofinen käsittely voidaan hyödyntää psykologisissa teorioissa. Samoin käsitehistoriaa on teorian puitteissa käsitelty samaan tapaan kuin teorianmuutoksia tieteessä. Käsitettä sovellettaessa vedotaan sen rakenteeseen kuten klassisessa teoriassa, ja käsittelytapa on samankaltainen kuin tieteenfilosofiassa. Teorian etuna on kategorioinnin helppous ja siihen liittyvä essentialistinen ajattelu. Ongelma on sama kuin klassisessa teoriassa - olemuksesta ei usein voi saada kiinni ja kun käsitys siitä on epämääräinen, käsitteen informaatioarvo on vähäinen. Ongelma on vielä pahempi, jos käsitteen käyttäjällä on virheellinen uskomus koskien jonkin asian olemusta. Siten teoria on tietyssä mielessä epävakainen.
4) käsitteiden uusklassinen teoria. Kognitioteorian ja kielitieteen puolella klassista teoriaa on pyritty kehittämään edelleen toisin kuin psykologiassa. Näitä keskenään hyvinkin erilaisia teorioita voi luonnehtia uusklassisiksi teorioiksi käsitteistä. Jotkut ovat oikeastaan klassinen teoria pienillä parannuksilla, kun taas toiset ovat vain heikossa mielessä sidoksissa perinteiseen klassiseen teoriaan. Yleisesti uusklassiset teoriat ovat suhteessa klassiseen teoriaan siinä, että ne sitoutuvat ainakin osittaisiin määritelmiin. Näiden teorioiden päämäärät ovat kuitenkin toisaalla kuin klassisen teorian - päämääränä on pikemmin selitys kuin tyhjentävä määrittely. Uusklassinen teoria kärsii osittain samoista ongelmista kuin klassinen teoria ja monissa tapauksissa ei ole selvää onko parannusta perinteiseen teoriaan tapahtunut. Mikäli määritelmät muutetaan täydellisiksi, samat ongelmat kohtaavat uusklassisia teorioita kuin klassista teoriaa. Mikäli ne jätetään ennalleen, käsitteiden informaatioarvo ei välttämättä ole kovin suuri.
5) Käsitteellinen atomismi. Edelliset teoriat olettavat, että käsitteillä on jonkinlainen rakenne. Käsitteellinen atomismi kieltää tämän oletuksen, ja väittää että esimerkiksi käsite "koira" perustuu atomistiseen mentaaliseen representaatioon. Teoriaa on kritisoitu selitysvoiman puutteesta, mutta sen kannattajat väittävät rakenteen olevan syypää muiden teorioiden ongelmiin. Teoriaa on innoittanut Kripken ja Putnamin kritiikki kuvailevia teorioita kohtaan. Käsitteellinen atomismi on siten negatiivinen teoria, ja on vaikea nähdä miten sitä voidaan kehittää yleiseksi käsitteen teoriaksi. Teoriaa on myös kritisoitu siitä, että primitiiviselta näyttävän käsitteen takana voi sittenkin olla jokin rakenne. Joka tapauksessa vaarana on se, että teorian avulla voidaan löytää vain tyhjiä käsitteitä.

Vieraskieliset vastineet

conceptenglanti
conceptoespanja
nozioneitalia
concettoitalia
conceitoportugali
noçãoportugali
conceptranska
begreppruotsi
Begriffsaksa
mõisteviro

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

SalonenT2008, KeinänenJVadenT2011, Juti2001, MargolisELaurenceS1999, RaatikainenP2014, BlackburnS2008, BunninNYuJ2004, KlementK

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.01.2019: Filosofia:käsite. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:käsite.)