uudelleensijoittamispolitiikka

Selite

Uudelleensijoittamispolitiikka liittyy kiinteästi Yhdysvaltainhallituksen terminaatio- ja assimilaatiopolitiikkaan.

Uudelleensijoittaminen (relokaatio) aloitettiin heti toisen maailmansodan jälkeen tarjoamalla veteraaneille töitä reservaattien ulkopuolella. Hallitus ajatteli, että veteraanien sijoittaminen suoraan sodasta uusille alueille varmistaisi heidän yhteyksiensä katkeamisen entisiin kotiseutuihin ja heimoihin. Kaikkiin intiaaneihin laajennettuna relokaatio-ohjelma koostui kahdesta osasta. Ensinnäkin tarjottiin koulutusta ja työpaikkoja niille, jotka halusivat lähteä reservaateista. Reservaatteihin jääviä opastettiin pienteollisuuden kehittämisessä, mitä kautta syntyi työpaikkoja.

Reservaatista lähteminen oli byrokraattinen prosessi. Uudelleensijoittamista toivovat intiaanit ilmoittautuivat Intiaaniasiainvirastolle (BIA), minkä jälkeen virasto arvioi hakijoiden taidot ja työkokemuksen. Sitten virasto etsi hakijalle työpaikan, ja viraston edustaja oli hakijaa vastassa uudessa kaupungissa. Tavallisesti BIA maksoi lähtijän ensimmäisen kuukauden vuokran ja auttoi häntä kotiutumaan. Vaikka virallinen kontakti loppui ensimmäisten viikkojen jälkeen, BIA piti kirjaa sijoittamistaan intiaaneista yhdeksän vuoden ajan.

Pian uudelleensijoittamisohjelman keskeiseksi osaksi nousi koulutus. Erityisesti aikuisille intiaaneille haluttiin tarjota mahdollisuuksia kehittyä ammatillisesti muun muassa oppisopimuskoulutuksen kautta.

Monet intiaanit tarttuivat houkutteleviin lupauksiin paremmasta elämästä suurkaupungeissa. Vuoden 2000 väestönlaskennassa yli 60 % intiaaneista asui reservaattien ulkopuolella. Kun intiaanit menettivät perinteiset turvaverkostonsa reservaateissa, he kuitenkin usein hakivat tukea muista intiaaneista. Kaupunkeihin, joihin oli siirtynyt paljon intiaaneja, alkoi vähitellen syntyä kaikkia intiaaneja palvelevia panintianistisia keskuksia. Tässä mielessä uudelleensijoittamispolitiikan tavoite ei siis täyttynyt. Sen sijaan, että intiaanit olisivat ryhtyneet elämään ”valkoista” keskiluokkaista elämää, he alkoivat löytää uutta voimaa yhteisestä intiaanitaustastaan.

Lisätiedot Käsitesivu pohjautuu teokseen: Andersson, Rani-Henrik, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki (2013). Intiaanikulttuurien käsikirja: Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa. Helsinki: Gaudeamus.

Erikieliset vastineet

relocation policy

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Andersson&Hämäläinen&Kekki2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 13.5.2024: Pohjois-Amerikan tutkimus:uudelleensijoittamispolitiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Pohjois-Amerikan tutkimus:uudelleensijoittamispolitiikka.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →