Oikeustiede:varallisuusoikeus

Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

varallisuusoikeus

varallisuusoikeus
Määritelmä yleiseen yksityisoikeuteen eli siviilioikeuteen kuuluva oikeudenala
Selite Siviilioikeuden systematiikka perustuu meillä Saksan oikeuden kautta periytyneisiin roomalaisen oikeuden lähtökohtiin. Varallisuusoikeuden lisäksi siviilioikeuteemme luetaan henkilöoikeus sekä perhe- ja perintöoikeus (jäämistöoikeus). Varallisuusoikeus kattaa siviilioikeuden sen alueen, joka sääntelee yksityisten välisiä taloudellisia suhteita ja heidän oikeusasemiaan näiden suhteiden osapuolina.

Varallisuusoikeus oikeudenalana ei muodosta kovinkaan kiinteää kokonaisuutta eikä yliopistollisessa opetuksessa omaa oppiainetta. Varallisuusoikeuden perinteinen kahtiajako on jako velvoite- ja esineoikeuteen. Myös uudempi oikeudenala immateriaalioikeus on luettu varallisuusoikeuteen. Oppiaineena immateriaalioikeus sijoitetaan kuitenkin usein kauppaoikeuteen ja siten erityiseen yksityisoikeuteen kuuluvaksi. Kauppaoikeus on toisaalta monin kohdin lähellä varallisuusoikeutta. Taloudellista toimintaa markkinoilla säännellään yksityisoikeudessa varallisuusoikeuden lisäksi juuri kauppaoikeudessa.

Yhteiskuntamme 1800-luvulla muotoutuneisiin perusarvoihin tulivat kuulumaan yksityisautonomia, sopimusvapaus ja omistajan ehdoton määräysvalta omaisuuteensa. Näihin lähtökohtiin on kytkeytynyt myös yleinen tuottamusperiaate vahingonkorvausoikeuden perustana. Tältä pohjalta varallisuusoikeuden kantavia instituutioita ovat sopimus, omistus ja vahingonkorvaus.

Varallisuusoikeuden eri aloja yhdistävänä tekijänä on varallisuuden käsite. Varallisuus eli omaisuus koostuu yksittäisistä (subjektiivisista) varallisuusoikeuksista. Tästä näkökulmasta varallisuusoikeus objektiivisessa mielessä on subjektiivisia varallisuusoikeuksia koskeva oikeudenala. Oikeudenala kattaa omistusoikeuden lisäksi kaikki niin esineeseen, aineettomiin kohteisiin kuin henkilöönkin "kohdistuvat" oikeudet, yhtä hyvin esine- ja immateriaalioikeudet, osuusoikeudet eri yhteisöissä kuin saamisoikeudetkin. Varallisuusoikeuteen kuuluvat kaikki varallisuusoikeuksien syntyä ja sisältöä, siirtämistä ja lakkaamista sekä oikeudenhaltijan suojaa koskevat kysymykset.

Varallisuusoikeuksille on katsottu olevan tyypillistä, että niillä on vaihdanta-arvoa. Niille luonteenomaista on vapaa siirrettävyys ja ulosmitattavuus. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Suomen perustuslain (731/1999) 2 luvussa on säädetty perusoikeuksista. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Sääntelyllä on varallisuusoikeudessa tärkeä merkitys, koska tällä oikeudenalalla keskeinen omaisuuden käsite on laaja-alainen ja kattaa kaikki varallisuusoikeudet.

Yhteiskunnallisen kehityksen myötä varallisuusoikeudellinen ajattelutapa meillä on kokenut muutoksia. Vaihdannallisen näkökulman korostumisen myötä omistuskohteiden käyttöarvoa tärkeämpänä on usein alettu pitää kohteiden arvoa vaihdannassa. Esineiden on entistä selvemmin katsottu rinnastuvan tiettyihin muihin vaihdannassa tärkeisiin varallisuusetuuksiin kuten saataviin, yhtiöosuuksiin tai immateriaalioikeudellisiin kohteisiin.

Oikeudellisten periaatteiden merkitys on lisääntynyt ja monet periaatteet ovat modifioituneet ja muuttuneet painoarvoltaan. Vaikka sopimusvapaudella on varallisuusoikeudessa yhä keskeinen merkitys, nykyään keskustellaan muun muassa kohtuusperiaatteesta sopimusvapauden periaatteen rinnalla samoin kuin heikomman osapuolen suojasta ja sosiaalisen siviilioikeuden vaatimuksista varallisuusoikeudessa.

Eri toimintaympäristöissä on nousemassa esiin eroja varallisuusoikeudellisten normien soveltamisessa. Niinpä voidaan nähdä markkinoiden eriytymistä toisaalta yksilömarkkinoihin, joiden osapuolina ovat elinkeinonharjoittaja ja yksityinen henkilö, kuten kuluttaja, ja toisaalta yritysten välisiin markkinoihin, joiden sääntelyssä osapuolta suojaavilla periaatteilla ei ole samaa merkitystä kuin yksilömarkkinoilla. Varallisuusoikeuden perusinstituutioiden sopimuksen, omistuksen ja vahingonkorvauksen perusteista käytyjen keskustelujen pohjalta on meillä alettu kehittää koko varallisuusoikeuden kattavia yleisiä oppeja.

Vaikka Suomen varallisuusoikeus on saanut vahvoja vaikutteita Saksasta, yksityisoikeutemme on juuriltaan pohjoismaista. Oikeustoimilaki (228/1929) on merkittävä yhteispohjoismaiseen valmisteluun perustuva säädös varallisuusoikeuden alalla. Sopimusoikeuden lisäksi monilla muillakin varallisuusoikeuden lohkoilla, esimerkiksi vahingonkorvausoikeudessa, on eri Pohjoismaiden oikeudessa huomattavasti yhteisiä piirteitä. Näiden maiden yhteistyössä ovat oikeustoimilain lisäksi syntyneet esimerkiksi velkakirjalaki (622/1947) ja irtaimen kauppaa koskeva kauppalaki (355/1987). Suomen liittyminen Euroopan unioniin on vähentänyt pohjoismaisen lainsäädäntöyhteistyön merkitystä. Pohjoismaisen varallisuusoikeuden yhteiset piirteet tulevat kuitenkin eri tavoin EU:n puitteissa esiin eurooppalaisen siviilioikeuden yhtenäistämistä koskevissa keskusteluissa ja hankkeissa.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Leena Kartio

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KarhuJ2003, Saarnilehto&al2012

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 17.01.2018: Oikeustiede:varallisuusoikeus. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:varallisuusoikeus.)