tulosohjaus

Määritelmä ne päätöksenteko-, koordinointi- ja sopimisprosessit, joilla valtioneuvosto, ministeriöt sekä virastojen ja laitosten johto pyrkivät varmistamaan, että valtionhallinto kokonaisuudessaan toimii mahdollisimman tuloksellisesti eli toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti eduskunnan ja valtioneuvoston tarkoitusperiä

Selite

Tulosohjaus on vuorovaikutteinen, sopimusajatteluun perustuva ohjausmalli. Siinä on kysymys sopijapuolten kyvystä löytää oikea tasapaino käytettävissä olevien voimavarojen ja niillä saavutettavien tulosten välillä. Tavoitteena on se, että voimavarat ja tavoitteet sekä toiminnan tehokkuus ja laatu ovat mahdollisimman hyvin tasapainossa keskenään ja että toiminnalla saadaan kustannustehokkaasti aikaan halutut vaikutukset.

Suomessa siirryttiin 1990-luvun alkupuolella kansainvälisen kehityksen mukaisesti tulosohjaukseen ja tulosbudjetointiin sekä kehysohjaukseen. Periaatteena on ollut toimintavapauden lisääminen virastoille ja laitoksille, ministeriöiden ohjausotteen korostaminen ja entistä selkeämmän tilivelvollisuuden luominen toiminnan tuloksellisuudesta ja talouden hoidosta.

Tulosohjausajattelun kehittymiseen Suomessa 1980-luvun loppupuolella vaikuttivat etenkin muissa OECD-maissa toteutetut tulosohjausuudistukset ja asiantuntijavirkamiesten näkemykset. Monet läntiset teollisuusmaat pyrkivät modernisoimaan julkista sektoria ottamalla käyttöön yrityssektorin soveltamia liikkeenjohdon oppeja ja johtamismenetelmiä (esim. Iso-Britannia ja USA). Tavoitteena oli purkaa hallintokoneiston byrokraattisia piirteitä ja poistaa tehottomuutta lisäämällä markkina-ajattelua ja korostamalla kansalaisten roolia julkisten palvelujen asiakkaina. Tähän pyrittiin mm. kehittämällä voimakkaasti hallintokulttuuria ja julkista johtamista, muuttamalla hallintorakenteita ja vähentämällä virkamieskunnan määrää. Suomessa keskeisenä valtionhallinnon uudistuslinjana on ollut julkisten palvelujen liikelaitostaminen sekä virastojen tulosohjauksen ja johtamisen kehittäminen.

Valtion taloudenhoidolle oli 1990-luvulle asti tyypillistä kameralistisesta periaatteesta kiinni pitäminen. Kameralismi merkitsi tarkkaa, sitovaa tulojen ja menojen vuotuista budjetointia sekä varojen käytön kontrollointia etu- ja jälkikäteen. Kameralistisesta ajattelutavasta siirryttiin tuloskulttuuriin, jossa taloudenpito järjestetään yksityisten yritysten malleja myötäillen. Siihen kuuluu valta päättää toiminnasta ja taloudesta, mutta siihen sisältyy myös vastuu aikaansaannoksista. Kameralismille oli tyypillistä talouden ja varsinaisen toiminnan näkeminen toisistaan erillisinä. Tuloskulttuurissa toiminta ja talous taas liittyvät kiinteästi yhteen. Olennaista siinä on aikaansaannoksien ja rahoituksen kytkeminen toisiinsa

Lisätiedot
Kirjoittaja: Matti Myrsky

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Oikeustiede:tulosohjaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:tulosohjaus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →