Oikeustiede:subsidiariteettiperiaate

Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

subsidiariteettiperiaate

subsidiariteettiperiaate
toissijaisuusperiaate
Määritelmä subsidiariteettiperiaate määrittää toimivallanjakoa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välillä jaetun toimivallan alaan kuuluvien asioiden osalta
Selite Subsidiariteettiperiaatteen, joka tunnetaan myös nimellä toissijaisuusperiaate, mukaan unioni voi ryhtyä toimenpiteisiin vain jos se pystyy saavuttamaan asetetut tavoitteet tehokkaammin kuin jäsenvaltiot, tai jos jäsenvaltioiden omat toimet eivät ole riittäviä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näitä kriteereitä on kutsuttu myös tarpeellisuustestiksi. Subsidiariteettiperiaate pyrkii takaamaan, että kaikki vallankäyttö ei tapahdu unionin tasolla vaan, että myös kansallisella ja paikallisella tasolla voidaan tehdä unionin tavoitteita edistäviä toimenpiteitä.

Unionin toimivalta on jaettu kolmeen tasoon: unionin yksinomainen toimivalta, unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaettu toimivalta, ja unionin kansallisia toimia tukeva toimivalta. Subsidiariteettiperiaate määrittää, milloin unioni voi ryhtyä toimenpiteisiin asiassa joka lukeutuu jaetun toimivallan alaan. Subsidiariteettiperiaate liittyy läheisesti suhteellisuusperiaatteeseen, joka määrittää, minkälaisiin toimenpiteisiin unioni voi ryhtyä, silloin kun sillä on toimivalta asiassa.

Subsidiariteettiperiaate otettiin ensimmäisen kerran osaksi perussopimusta Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992. Nykyään periaatteesta säädetään SEU 5(3) artiklassa. Lissabonin sopimuksessa subsidiariteettiperiaatteen merkitystä pyrittiin lisäämään ja sopimukseen liitettiin kaksi lisäpöytäkirjaa, joiden on tarkoitus selkeyttää periaatteen sisältöä ja toimintaa. Kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehty pöytäkirja (N:o 1) määrittää miten jäsenvaltioiden kansanedustuslaitokset voivat osallistua periaatteen noudattamisen valvontaan unionin lainsäädäntötyössä ja Toissijaisuus ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehty pöytäkirja (N:o 2) määrittää, miten periaatteen huomioimisen tulisi käytännössä tapahtua ja miten ensimmäisen pöytäkirjan mukaiset menettelyt tulisi toteuttaa.

Subsidiariteettiperiaatteen noudattamista valvotaan eri tavoin. Kaikkiin komission lainsäädäntöehdotuksiin tulee sisältyä kannanotto siitä, noudattaako ehdotus subsidiariteettiperiaatetta. Jäsenvaltioiden parlamenteilla on mahdollisuus tehdä huomautus siitä, noudattaako lainsäädäntöhanke subsidiariteettiperiaatetta. SEUT 263 artiklan mukaisesti unionin lainsäädäntötoimen laillisuus voidaan saattaa Euroopan unionin tuomioistuimen arvioitavaksi. Tuomioistuimen arviointia subsidiariteettiperiaatteen noudattamisesta on kritisoitu sisällöllisesti heikoksi, eikä tuomioistuin ole vielä todennut yhdenkään ehdotuksen olleen periaatteen vastainen. Tämän takia subsidiariteettiperiaatetta ei ole nähty toimivana oikeudellisena instrumenttina, mutta Lissabonin sopimuksen tuomien muutosten myötä se voi olla toimiva poliittinen instrumentti.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Tomi Tuominen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Graig&DeBúrca2011, RaitioJ 2010, Rosas&Armati2012

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 11.12.2017: Oikeustiede:subsidiariteettiperiaate. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:subsidiariteettiperiaate.)



SLYpalkki.jpg