Oikeustiede:Euroopan unionin ylivaltiollinen toimivalta

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Euroopan unionin ylivaltiollinen toimivalta

Euroopan unionin ylivaltiollinen toimivalta
Määritelmä Euroopan unionilla on tietyillä toimialoilla toimivalta säätää kansalliset normit syrjäyttäviä normeja ja tämä unionin toimivalta myös estää kansallisten normien säätämisen kyseisellä toimialalla
Selite Euroopan unionilla on ylivaltiollista toimivaltaa lähinnä lainsäädäntövallan alalla. Liittyminen Euroopan unionin jäseneksi käytännössä siirsi osan eduskunnan lainsäädäntövallasta unionin toimielimille, sillä unionilla lainsäätäjänä on valta antaa Suomessa voimassa olevia oikeussääntöjä. Unionin toimivalta voi myös estää Suomen eduskuntaa säätämästä lakeja.

Euroopan unionin toimivalta määräytyy annetun toimivallan periaatteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että unioni saa toimia vain niillä aloilla, joilla jäsenvaltiot ovat nimenomaisesti perussopimuksessa päättäneet antaa sille toimivaltaa. Unionin toimivallan käyttämistä näillä toimialoilla ohjaavat toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate. Unionin lainsäädännöllinen toimivalta on jaettu yksinomaiseen, jaettuun ja tukevaan toimivaltaan. Yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla toimialoilla (tulliliitto, kilpailu, euromaiden rahapolitiikka, kalastuspolitiikka ja yhteinen kauppapolitiikka) vain unioni voi toimia lainsäätäjänä, kun taas jäsenvaltiot voivat tehdä ainoastaan unionin valtuuttamia lainsäädäntötoimia.

Jaetun toimivallan alalla (mm. sisämarkkinat, maatalous, ympäristö, kuluttajansuoja, liikenne ja energia) jäsenvaltiot voivat käyttää toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei ole käyttänyt omaansa, tai jos unioni on päättänyt lakata käyttämästä toimivaltaansa. Unionin tukevan toimivallan alalla (mm. terveyden suojelu, teollisuus ja kulttuuri) tekemät toimet eivät syrjäytä jäsenvaltioiden omaa toimivaltaa näillä aloilla.

Lissabonin sopimuksessa unionin toimivalta pyrittiin määrittelemään mahdollisimman selkeästi. Sopimuksessa luotiin lisäksi uusi mekanismi, jolla jäsenvaltioiden parlamentit valvovat, noudattaako unionin subsidiariteettiperiaatetta säätäessään uusia normeja. Mekanismi antaa jäsenvaltioiden parlamenteille mahdollisuuden käytännössä kaataa unionin lainsäädäntöhankkeen, jos tarpeeksi moni niistä pitää ehdotettua normia subsidiariteettiperiaatteen vastaisena. Mekanismi on kuitenkin johtanut vain muutaman kerran unionin lainsäädäntöhankkeen kariutumiseen, sillä kansallisen tason poliittinen vastustus tulee yleensä esiin jo neuvoston käsittelyssä.

Unionin ylikansallinen toimivalta vaikuttaa myös tuomioistuinten toimintaan. Ylimmillä kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta tapauksissa, joissa sovellettavaksi tulevan eurooppaoikeudellisen normin tulkinta on epäselvä ja tämä asia on ratkaistava, jotta varsinaisessa asiassa voidaan antaa päätös. Jos tuomioistuin ei noudata tätä velvollisuutta, se voi aiheuttaa valtiolle vahingonkorvausvastuun vahingon kärsinyttä asianosaista kohtaan.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Tomi Tuominen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Graig&DeBúrca2011, RaitioJ2010, Jyränki&Husa2012

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.01.2019: Oikeustiede:Euroopan unionin ylivaltiollinen toimivalta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:Euroopan unionin ylivaltiollinen toimivalta.)



SLYpalkki.jpg