maastoliikenne

Määritelmä lainsäädännössä tarkoitettua moottorikulkuneuvoilla tapahtuvaa liikkumista liikenneväylien ulkopuolisessa luontomaastossa

Selite Maastoliikennelain (1995) tarkoituksena on ehkäistä haittoja, joita luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle edulle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä, sekä edistää liikenneturvallisuutta. Maastoksi katsotaan maa-alue ja jääpeitteinen vesialue, joka ei ole tie ja jota ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvo-, kisko- tai ilmaliikenteeseen. Eräin poikkeuksin moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua eikä sitä saa pysäyttää tai pysäköidä maastossa maa-alueella ilman maan omistajan tai haltijan lupaa. Yleiskäyttöistä oikeutta liikkumiseen vesi- ja jääpeitteisellä vesialueella säännellään vesilaissa. Käytännössä kotirauhan suoja määrittää vähimmäisalueen, jolla liikkuminen on kielletty. Moottorikäyttöistä ajoneuvoa tien ulkopuolella kuljetettaessa on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Ikäraja on 15 vuotta. Ajoneuvoa on maastossa käytettävä siten, että vältetään vahingon ja haitan aiheuttamista luonnolle ja muulle ympäristölle, kiinteistölle ja luontaiselinkeinolle sekä tarpeettoman häiriön aiheuttamista asutukselle ja muulle ympäristölle.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE2006

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Oikeustiede:maastoliikenne. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maastoliikenne.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →