Oikeustiede:kansainvälinen todisteiden vastaanottaminen

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

kansainvälinen todisteiden vastaanottaminen

kansainvälinen todisteiden vastaanottaminen
Definition kansainvälinen todisteiden vastaanottaminen tarkoittaa esimerkiksi todistajan tai asiantuntijan kuulemista, asiakirjojen esittämistä tai katselmuksen toimeenpanoa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä varten tuomioistuinvaltioon nähden vieraassa valtiossa
Explanation Kansainvälinen todisteiden vastaanottaminen on osa kansainvälistä oikeusapua (ks. kansainvälinen siviilioikeusapu). Todisteiden vastaanottamista tarvitaan silloin, kun todistaja tai todisteena käytettävä asiakirja tai esine sijaitsee jossakin muussa valtiossa kuin siinä valtiossa, jossa oikeudenkäynti on vireillä. Kansainvälinen todisteiden vastaanottaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että tuomioistuin, välitystuomioistuin tai muu riidanratkaisuforum, jossa oikeudenkäynti on vireillä, pyytää toisen valtion tuomioistuinta ottamaan vastaan todisteita oikeudenkäyntiä varten. Kyseessä on tällöin todisteiden vastaanottaminen pyynnön vastaanottaneessa tuomioistuimessa. Todisteiden vastaanottaminen voi käytännössä tarkoittaa todistajan tai asiantuntijan kuulemista, asiakirjojen esittämistä, katselmuksen toimeenpanoa tai muun todisteen hankkimista. Tuomioistuin, jossa asia on vireillä, voi myös pyytää saada ottaa vastaan todisteita suoraan toisessa valtiossa. Välitön todisteiden vastaanottaminen voi tarkoittaa esimerkiksi todistajan kuulemista puhelimitse tai videokonferenssissa suoraan pyynnön esittäneen tuomioistuimen istunnossa tuomioistuinvaltion lainsäädäntöä noudattaen.

Pohjoismaisissa suhteissa lukuun ottamatta Suomen ja Ruotsin välistä suhdetta sovelletaan Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken tehtyä sopimusta oikeusavusta tiedoksiannon toimittamisessa ja todistelussa (SopS 26/75). Tässä pohjoismaisessa sopimuksessa on omaksuttu suora yhteydenpidon periaate. Oikeusapupyynnöt toimitetaan suoraan asianomaisille kansallisille viranomaisille ilman keskusviranomaisen välitystä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken Tanskaa lukuun ottamatta sovelletaan niin sanottua Euroopan unionin todisteluasetusta eli neuvoston asetusta (EY) N:o 1206/2001 jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa. Yhteydenpito perustuu suoriin yhteyksiin eli toimivaltaiset tuomioistuimet esittävät ja vastaanottavat asetuksessa tarkoitettuja todistelupyyntöjä. Järjestelmää kuitenkin helpottaa sen keskuselinjärjestelmä. Suomessa keskuselimenä toimii oikeusministeriö.

Kansainvälisestä todisteiden vastaanottamisesta on solmittu myös useita valtiosopimuksia. Esimerkiksi voidaan ottaa tärkeä Haagin vuoden 1970 yleissopimus todisteiden vastaanottamisesta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (SopS 37/76), jota sovelletaan muun muassa Suomen, Ruotsin ja Tanskan välisiä suhteita lukuun ottamatta Tanskan ja muiden EU:n jäsenvaltioiden välillä. Haagin vuoden 1970 yleissopimuksen keskusviranomaisena toimii Suomessa oikeusministeriö. Kansainvälisestä todisteiden vastaanottamisesta annetut kansalliset säännökset sisältyvät lakiin kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (426/2015).
Additional Information
Kirjoittaja: Iina Tornberg

Related Concepts



References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.06.2019: Oikeustiede:kansainvälinen todisteiden vastaanottaminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kansainvälinen todisteiden vastaanottaminen.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →