demokraattinen legitimaatioketju


demokraattinen legitimaatioketju

Määritelmä nimityksellä "demokraattinen legitimaatioketju" kuvataan sellaista valtiossa toteutettua julkisen päätöksenteon järjestelmää, jossa kansalaisten välittömästi, yleisen ja yhtäläisen vaalioikeuden pohjalta valitsema kansallinen edustuselin vapaasti päättäminsä oikeussäännöin ja/tai muulla tavoin viime kädessä suoraan tai välillisesti ohjaa kaikkia julkisia toimintoja

Selite

Demokraattinen legitimaatioketju kiinnittyy lähtökohtaisesti valtion kansaan ja sen vaaleissa ilmaisemaan tahtoon. Oikeuskirjallisuudessa järjestelmän olennaisena piirteenä on pidetty sitä, että mikään johtotehtävä (hallituksessa ja edustuslaitoksessa) ei saa käsittää avointa ja rajoittamatonta valtuutta, vaan tällaisen tehtävän on oltava asiallisesti ja kestoltaan rajoitettu, toimivallan luontoinen. Kansalaisten tulee voida vaaleissa äänivaltaa käyttäessään asettaa edustuselin vastuuseen sen harjoittamasta julkisen toiminnan ohjauksesta tai ohjauksen puuttumisesta. Korjaavat järjestelyt ovat mahdollisia esimerkiksi jättämällä vaaleissa kansanedustaja valitsematta tai edustuslaitoksen päätöksin vapauttamalla hallitus tai sen yksittäinen jäsen tehtävästään taikka muuttamalla lainsäädäntöä hallituksen ja edustuslaitoksen yhteistoimin.

Suomen oikeusjärjestelmä on hyvin pitkälle toteuttanut ajatusta demokraattisesta legitimaatioketjusta. Valtionhallinnon koko organisaatio on velvollinen toimimaan edustuslaitoksen päättämien lakien mukaan ja noudattamaan sen päättämää valtion talousarviota. Valtioneuvostolla ja sen ministeriöillä on puolestaan kohtuullisessa määrässä valta ohjata ja valvoa sitä osaa hallintokoneiston toimista, joka on vapaaharkintaista tai käsittää niin sanottua tosiasiallista hallintotoimintaa. Oikeuslaitos taas on lainkäytössään sidottu edustuslaitoksen hyväksymiin säädöksiin ja niitä täsmentäviin hallituksen ja ministeriöiden antamiin asetuksiin, ei korkeimpien oikeuksien ennakkoratkaisuihin.

On kuitenkin huomattava se järjestelmän muutos, mikä tapahtui Suomen liityttyä jäseneksi Euroopan unioniin vuonna 1995. Unionin asetus tai direktiivi voi - asiasta riippuen – syntyä myös vastoin Suomen eduskunnan kansallisessa valmistelussa ottamaa ja Suomen edustajan unionin neuvostossa esittämää kantaa. Tällaisissa tapauksissa EU-säädöksen aito demokraattinen legitimaatio – Suomen kansalliselta kannalta katsottuna – puuttuu kokonaan. Sen voi katsoa olevan olemassa vain, jos unionin jäsenvaltioiden koko väestö ajatellaan suvereeniksi, orgaaniensa kautta toimivaksi "Euroopan kansaksi".

Lisätiedot
Kirjoittaja: Antero Jyränki

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:demokraattinen legitimaatioketju. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:demokraattinen legitimaatioketju.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →