Oikeustiede:aluemeri (kansainvälinen julkisoikeus)

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

aluemeri (kansainvälinen julkisoikeus)

aluemeri (kansainvälinen julkisoikeus)
ulkoiset aluevedet
Määritelmä aluemeri, johon luetaan vesialue pohjineen, on osa rantavaltion valtioaluetta ja muodostaa yhdessä sisäisten aluevesien kanssa valtion aluevedet
Selite Nykyistä aluemerta vastaavan rantavaltiovyöhykkeen kehitys voidaan johtaa pyrkimyksistä löytää kompromissi aavan meren vapautta 1600-luvulla puoltaneiden ja sitä vastustaneiden näkemysten välille. Merten jakaantuminen rantavaltioiden aluemerivyöhykkeeseen ja kaikille vapaaseen aavaan mereen vakiintui 1700-luvulla. Myöhemmin aluemeren jatkeeksi on perustettu muita merivyöhykkeitä.

Aluemeren sisärajana ovat joko rannikkoa noudattava matalan veden viiva tai rannikon ja sen edustalla sijaitsevien saarten uloimpia kohtia yhdistävät suorat perusviivat, jotka puolestaan muodostavat sisäisten aluevesien ulkorajan. Aluemerestä käytetään myös nimitystä ulkoiset aluevedet. Aluemeren enimmäisleveyden kansainvälinen määrittäminen osoittautui pitkään hankalaksi. Sittemmin vuonna 1982 hyväksytyssä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa enimmäisleveydeksi määrättiin 12 meripeninkulmaa, jonka voidaan myös nykyään katsoa vastaavan vallitsevaa kansainvälistä tapaoikeutta. Suomen aluemeren leveys oli pitkään neljä meripeninkulmaa (Itämerellä sijaitsevien Bogskärin kalliosaarten ympärillä 3 mpk). Vuonna 1995 myös Suomen aluemeren enimmäisleveys määritettiin 12 meripeninkulmaksi. Suomenlahdella on Suomen ja Viron kesken kuitenkin sovittu, että niiden aluemerten ulkorajat jäävät vähintään kolmen meripeninkulman päähän Suomenlahden keskiviivasta. Siten Suomenlahden keskelle jää vapaan kauttakulun väylä. Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuutta ja neutralisoimista koskevassa sopimuksessa (SopS 1/1922) Ahvenanmaan saarille on määritetty oma kolmen meripeninkulman levyinen aluemerensä, joka sijoittuu Suomen aluemeren sisälle (ks. Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellinen asema).

Rantavaltion täysivaltaisuus (suvereenisuus) ulottuu sekä aluemeren vesialueeseen että pohjaan (samoin kuin aluemeren yläpuolella olevaan ilmatilaan). Esimerkiksi kalastus tai muu luonnonvarojen hyväksikäyttö aluemerellä on sallittua vain rantavaltion luvalla. Rantavaltion toimivaltaa rajoittaa kuitenkin ulkomaisten alusten oikeus viattomaan kauttakulkuun. Erityisiin järjestelyihin kauttakulun turvaamiseksi on ryhdytty sellaisissa kansainväliseen merenkulkuun käytettävissä salmissa, jotka sulkeutuvat salmen rantavaltioiden aluemerten piiriin (esteetön kauttakulku).
Lisätiedot
Kirjoittajat: Kari Hakapää ja Lotta Viikari

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HakapääK2010, s. 388-396, TanakaJ2015, s. 84-97

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.03.2019: Oikeustiede:aluemeri (kansainvälinen julkisoikeus). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:aluemeri (kansainvälinen julkisoikeus).)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →