Kirjallisuudentutkimus:impromptu

    Tieteen termipankista

    impromptu

    impromptu
    Määritelmä hetken innoituksesta tai mielijohteesta syntynyt hengentuote; impressionistinen tuokiokuva
    Selite

    Sävellyksen nimikkeenä impromptua lienee käyttänyt ensimmäisenä tšekkiläinen J. H. Worzišek 1822. Näyttelijöiltä on aina edellytetty myös kykyä improvisoida. Kuuluisa on Molièren näyttelijän ja teatterinjohtajan ominaisuudessa esittämä improvisoitu teatterikappale Impromptu de Versailles (1663), jossa hän kuninkaan kehotuksesta puolustautui kilpailijansa Edme Boursault'n esittämiä moraalittomuussyytöksiä vastaan. Ranskalainen Alfred de Musset puolestaan on julkaissut romanttis-impressionistisen runon "Impromptu"(1857), josta näytteeksi oheinen säkeistö (suom. L. Onerva):

    Seurata tahtoa vailla tunteen leijaa,
    tuutuna tuulen, mi kultatähtiä heijaa,
    sielun varjona varrella elämän retken,
    ikuistaa haave heljä hukkuvan hetken,
    rakastaa totta ja totuuden kauneus näyttää.
    Lisätiedot Latinan in promptu=valmiina, käden ulottuvilla

    Erikieliset vastineet

    impromptuenglanti (English)
    imprompturuotsi (svenska)

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 26.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:impromptu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:impromptu.)