Kirjallisuudentutkimus:exemplum

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

exemplum

exemplum
Määritelmä opettavainen kertomus, jossa yksittäinen esimerkkitapaus edustaa laajempaa moraalista ongelmaa ja sen ratkaisua
Selite Tarinat pohjautuvat Uuden testamentin kertomuksiin, kirkkoisien elämäkertoihin ja muuhun yleisesti tunnettuun historialliseen tai myyttiseen aineistoon. Antiikin kreikkalaiseen ja roomalaiseen kasvatukseen kuuluivat olennaisena osana opettavaiset esimerkit, erityisesti kertomukset hyveellisistä henkilöistä. Jo Cicero viljeli runsaasti esimerkkejä puheissaan ja kirjoituksissaan. Tunnetuin antiikin ajan exemplum-kokoelma on ensimmäisellä vuosisadalla eKr. eläneen Valerius Maximuksen Facta ac dicta memorabilia (Muistettavia toimia ja lauselmia). Myös keskiajan saarnoissa hyödynnettiin 600-luvulta alkaen moraalisia esimerkkejä, ja ajan mittaan niitä sisällytettiin saarnaajia varten kirjoitettuihin käsikirjoihin. Merkittäviä exemplum-kokoelmia tai -lähteitä ovat Disciplina clericalis (Kirkolliset opetukset) 1100-luvulta sekä Historia septem sapientum Romae (Seitsemän Rooman viisaan kertomukset) ja Gesta Romanorum (Roomalaisten urotyöt) 1200-luvulta.


Exemplumit löysivät tiensä myös kaunokirjallisuuteen. Giovanni Boccaccio käyttää niitä hyväkseen esim. kuuluisien miesten elämäkertakokoelmassaan De casibus virorum illustrium (n. 1360-74) ja teoksessaan De mulieribus claris (n. 1361-75), joka sisältä 54 kuuluisan naisen elämäkerrat. Myös Geoffrey Chaucer hyödymtää exemplumeja teoksessaan The Canterbury Tales (n. 1378-1400, Canterburyn tarinat). Antiikin retoriikasta alkanut moraalisten esimerkkien traditio päättyi 1700-luvulla.
Lisätiedot Latinan exemplum=esimerkki, malli

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.01.2019: Kirjallisuudentutkimus:exemplum. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:exemplum.)