Kielitiede:sija

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

sija | sijamuoto

sija
sijamuoto
Definition taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa
Explanation Esimerkiksi abstraktit kieliopilliset sijat kuten nominatiivi, partitiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi toimivat keskeisissä kieliopillisissa tehtävissä, subjektissa, objektissa, epäsuorassa objektissa, substantiivin etumääritteessä ja predikatiivissa. Semanttisia sijoja taas ovat adverbiaaleina toimivat, merkitykseltään konkreettisemmat sijat, kuten paikallissijat (suomessa inessiivi, elatiivi, illatiivi; adessiivi, ablatiivi, allatiivi).
VISK2008 Sija on morfosyntaktinen ja morfosemanttinen kategoria, jonka tunnus on sijapääte. Sijoja ovat esim. partitiivi ja inessiivi; yhteensä sijoja on suomessa 15. Sijalla ilmaistaan enimmäkseen NP:n tehtävää ja merkitystä lauseessa. Substantiivin adjektiivimääritteen sija perustuu kongruenssiin. (» § 1221.)
Suomenkielinen nimitys sija on Elias Lönnrotin (1857) ehdottama; kaasus on vanhentunut.

Equivalents

stedosko muodaSuomen romanikieli
stedosSuomen romanikieli
caseenglanti
sajehäämiinarinsaame
sââʹjjååʹbleǩkoltansaame
casuslatina
casranska
kasusruotsi
Kasussaksa

Related Concepts

Sources

KFT1993, KarlssonF2004, HäkkinenK2007, VISK2008, Dixon2010a, Lönnrot1857

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 14.12.2019: Kielitiede:sija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sija.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →