Kielitiede:konjunktio

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

konjunktio

konjunktio
Definition sana, joka kytkee toisiinsa lauseita, lausekkeita ja sanoja
Explanation Konjunktioilla osoitetaan lauseiden välisiä suhteita kuten rinnastusta (ja, mutta) ja alistusta (koska, että, vaikka). Sanoja yhdistävät rinnastuskonjunktiot, esimerkiksi kesä ja talvi, rahat vai henki, nykyihminen eli homo sapiens.
Additional Information
VISK2008 Konjunktio on partikkeli, jolla on kytkevä tehtävä ja kiinteä paikka lauseiden, osalla myös lausekkeiden, sanojen ja sananosienkin välissä. Konjunktioiden syntaktiset pääryhmät ovat rinnastus- (esim. ja, tai, mutta, vaan) ja adverbiaalikonjunktiot (esim. kun, jos, vaikka). Että on konjunktiokäytössään yleiskonjunktio ja kuin vertailukonjunktio. (» § 812–.)

Equivalents

konjunktiosSuomen romanikieli
conjunctionenglanti
konjunktioinarinsaame
konjuŋktiokoltansaame
konjunksjonnorja
konjunkšuvdnapohjoissaame
konjunktionruotsi
sidesõnaviro

Related Concepts

Sources

KFT1993, VISK2008

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.9.2020: Kielitiede:konjunktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:konjunktio.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →