Kielitiede:partikkeli

    Tieteen termipankista

    partikkeli

    partikkeli
    Määritelmä yleisnimitys taipumattomille pikkusanoille, jotka jäävät lauseen propositionaalisen sisällön ulkopuolelle ja jotka eivät osallistu lausekerakenteeseen.
    Selite Partikkeleita esiintyy varsinkin puheessa. Niillä ilmaistaan puhujan asennetta, esim. ehkä, jopa, tai tulkintaa vastaanottamastaan puheesta, esim. joo, niin, ai jaa. Vuoronalkuiset partikkelit kuten no ja mutta toimivat vastaanottajalle tulkintaohjeina. Partikkeleita voidaan luokitella edelleen alaryhmiin sijainnin, merkityksen tai funktion perusteella. Syntaktisesti tärkeimmän kirjoitetun kielen partikkeliryhmän muodostavat konjunktiot. Pelkästään puheelle ominaisia ovat interjektiot kuten hui, jess tai oho.
    Lisätiedot
    VISK2008 § 769-820.
    VISK2008, § 792: Partikkeli on sanaluokkanimitys taipumattomille sanoille, jotka eivät saa määritteitä eivätkä itse toimi määritteinä, esim. jopa, ihan, no, joo, eiku. Partikkelit esiintyvät tyypillisesti lauseessa tai muussa lausumassa liitynnäisinä tai muodostavat yksinään koko lausuman. Aiemmin termiä partikkeli on käytetty adverbien, adpositioiden, konjunktioiden ja interjektioiden yläkäsitteenä. Termin historiasta fennistisessä kielioppitraditiossa ks. Herlin & Seppänen 2003.

    Erikieliset vastineet

    partiklosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    particleenglanti (English)
    partikkelkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    partikkelnorja (norsk)
    partihkalpohjoissaame (davvisámegiella)
    partikelruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HakulinenL1999, VISK2008, HerlinI&SeppänenE2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 19.3.2024: Kielitiede:partikkeli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:partikkeli.)