Kielitiede:partikkeli

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

partikkeli

partikkeli
Definition yleisnimitys taipumattomille pikkusanoille, jotka jäävät lauseen propositionaalisen sisällön ulkopuolelle ja jotka eivät osallistu lausekerakenteeseen.
Explanation Partikkeleita esiintyy varsinkin puheessa. Niillä ilmaistaan puhujan asennetta, esim. ehkä, jopa, tai tulkintaa vastaanottamastaan puheesta, esim. joo, niin, ai jaa. Vuoronalkuiset partikkelit kuten no ja mutta toimivat vastaanottajalle tulkintaohjeina. Partikkeleita voidaan luokitella edelleen alaryhmiin sijainnin, merkityksen tai funktion perusteella. Syntaktisesti tärkeimmän kirjoitetun kielen partikkeliryhmän muodostavat konjunktiot. Pelkästään puheelle ominaisia ovat interjektiot kuten hui, jess tai oho.
Additional Information
VISK2008 § 769-820.
VISK2008, § 792: Partikkeli on sanaluokkanimitys taipumattomille sanoille, jotka eivät saa määritteitä eivätkä itse toimi määritteinä, esim. jopa, ihan, no, joo, eiku. Partikkelit esiintyvät tyypillisesti lauseessa tai muussa lausumassa liitynnäisinä tai muodostavat yksinään koko lausuman. Aiemmin termiä partikkeli on käytetty adverbien, adpositioiden, konjunktioiden ja interjektioiden yläkäsitteenä. Termin historiasta fennistisessä kielioppitraditiossa ks. Herlin & Seppänen 2003.

Equivalents

partiklosSuomen romanikieli
particleenglanti
partikkelkoltansaame
partikkelnorja
partihkkalpohjoissaame
partikelruotsi

Related Concepts

Sources

HakulinenL1999, VISK2008, HerlinI&SeppänenE2003

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.09.2019: Kielitiede:partikkeli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:partikkeli.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →