Kielitiede:esimorfologia

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

esimorfologia

esimorfologia
Määritelmä esimorfologinen vaihe on lapsen kielenoppimisen aikainen vaihe, jonka kuluessa lapsi alkaa sananmuotojen kartuttamisen: lapsi oppii sanoja toisten puheesta, mutta käyttää niitä tyypillisesti vain yhdessä muodossa
Selite Nomineista tyypillisiä esimorfologisen vaiheen muotoja ovat yksikön nominatiivi jaottomista tarkoitteista ja yksikön partitiivi ainesanoista ja muista jaollisista tarkoitteista. Muita sijamuotoja esiintyy vasta harvakseltaan, kuten illatiiveja (kotiin, syliin) ja allatiiveja (mulle). Verbien ensimuotoina on suomenkielisten lasten puheessa eniten aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muotoja ja yksikön 2. persoonan imperatiiveja: anna, avaa, hyppii, nukkuu jne.

Vieraskieliset vastineet

premorphologyenglanti(tarkalleen sama termi)
Premorphologiesaksa(tarkalleen sama termi)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

LaaloK2011, Dressler&Karpf1995

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.02.2019: Kielitiede:esimorfologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:esimorfologia.)